4.2.16

Loistavat niityt

Hyvänen aika, nämä melkein unohdin blogata uusista villasukista! 

Kelpaako selitykseksi, että nämä sukat valmistuivat lopulta pikapikavauhtia, toinen pari muutamassa päivässä, keskellä paukkupakkasia? Ja pääsivät tietysti heti jalkaan villahousujen kaveriksi. Eikä muuten kylmänyt! 

Ensimmäisen sukan aloitin jo syksyllä, neuloin sen noin viikossa. Sitten neule oli reilut pari kuukautta tauolla kiireellisempien juttujen tieltä. Yllättävän nopeat ja koukuttavat sukat nämä oli neuloa. Ainoa miinus tulee kirjan kaavioiden heikosti näkyvästä ruudutuksesta, mikä vaikeutti kaavioiden lukemista. Sai oikein tihrustaa, onko niitä silmukoita 7 vai 8...





Sukkien malli on Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirjasta. Väritys noudatettelee alkuperäisiä sukkia, mitä sitä hyvää muuttamaan! 


Lankoina sukissa on käytetty enimmäkseen Dropsin Fabelia, mutta myös Regiaa, Väiskiä (Valasta)  ja itevärjättyjä. Langankulutus oli 178 g. Neuloin sukista jo valmiiksi viitisen senttiä pidemmät kuin ohjeessa. Lyhyet tuli silti. Kyllä ne noin ihan tappiin asti vedettynä näyttävät sopivilta, mutta käytössä valahtavat alas kuminauhavirityksistä huolimatta. Eli kunhan tässä toimeennun, puran teräosat ja lisään varteen hieman pituutta. Leveyttä näissä sukissa on riittävästi. Teräosaan kaventelin silmukoita ohjetta enemmän. 




Kivat ja värikkäät näistä joka tapauksessa tuli! 





14.1.16

Pitkä jouluinen rosollipostaus

 Ihan vaan muutama joululahja tuli tehtyä. Aina ajattelen, että tänä vuonna en sitten tee itse, vaan ostan valmiina ja pääsen helpommalla. Sitten kuitenkin tulee idea, toinen ja kolmas ja lopulta huomaan olevani keskellä keskeneräisten joululahjakäsitöiden kasaa ja joulu kolkuttelee ovella. Luvassa siis pitkä sillisalaatti viime aikojen tekemisiä. 

Mutta ensiksi tärkeimmät, eli oman pesueen jouluvaatteet. Alkuun yhteiskuva koko katraasta. Isoveli on juuri ennen kuvan ottamista itkettänyt siskoa. Kuvattavana oleminen on vaikeaa, tämä taisi olla suurin piirtein paras kuva kymmenestä otetusta. Onneksi ei enää tarvitse ajatella filmin kulumista... 










Aaron ja poikien paidat on PaaPiin hiekanväristä Talvi-trikoota. Lisänä sinne tänne aplikoituja punaisia tonttuhattuja. Kaava joku Ottobren peruspaidan kaava ja koko 134 cm.





Venlan mekko on myös parin vuoden takaissesta Ottobresta, en muista mallia. Aika leveä on. Lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Hihoihin olisi saanut laittaa enenmmänkin. Ehkä lisään myöhemmin resorit, jotta menee pidempään (ja kun leveys alkaa olla sopiva..)





Itselle tein mekon Ikasyrin Suttupitsii-trikoosta. Viimeinen kaksoisneula oli kummasi katkennut neulatyynyssä ihan itsekseen ja juuri jouluaaton attona. Niinpä ompelin kääntet väliaikaisesti tavallisella ompeleella. Korjaan kunhan jatkan. Ruma se on noin, mutta sainpahan jotain vaatetta jouluksi! 




Ja sitten niitä lahjoja. Mekotettavia tyttöjä oli muutama. Kankaina Aurinkopeuraa, Persikanväristä Siiriä ja Myyryä sekä violettia Sammalpolkua. Pari eri kaavaa, koot 98-116 cm.







Poikiakin lahjottavista löytyy. Yläkuvassa PaaPiin Vintage autot, harmaan koko 128 ja petrolin 122 cm. Alakuvassa traktoridigitrikoota ja työkoneita muitaakseni Jyväskylän kangaskaupasta eli entisetä Kestovaippakaupasta. Näissä koot 86 cm ja 110 cm. 





Suvun vielä hetken uusin tulokas sai bodyn (koska jännästi se viikkoa ennen joulua aloitettu villahaalari ei ennättänyt valmiiksi). Koko 74 cm ja kangas en muista mistä, kaupanpäällispalanen, joka oli juuri omiaan vauvan bodyyn. Tämä meni pojalle, mutta värityksen puolesta aika unisex. 







Ja muutama pipo tuli tehtyä. Aurinkopeuraa kaverille ja kummilapsen äidille ja Pehemiän ihanaa Babushka Roses-trikoota mustapohjaisena esikoisen opelle. 






Joululahjkoiksi neuloin yhteensä kolmet Kupla-lapaset, tässä kuvissa niistä kahdet. Viime vuonna neulotut omat ovat alun pettymyksen jälkeen osoittautuneet varsin ihanaksi käytössä. Lapasiin käytin varastosta löytyneitä Dropsin Karisma-lankoja. Ehkä pitää tehdä vielä itselle yhdet, punavalkoiset vaikka? 




 Pikkuveli sai kynsikkäät. Ohje oli joku Ravelryn ilmaisohje, mutta jouduin kovasti poikkeamaan siitä. Peukalon jälkeen olisi pitänyt neuloa vain n. viisi kerrosta ennen pikkusormen kohtaa. Ei olisi sopinut edes omaan käteen, saati melkein parimetrisen pikkuveljen!  Lankana Fabel. 





Sitten lapaset miehelle ja itselle. Miehen lapaset seiskaveikan jämiä. Omat lapaset jesaria ja ne on aloitettu viime joulun aikoihin. Lapasen tekeleet sujahtivat muutossa johonkin epämääräiseen lankapussiin ja muistin ne vasta vähän aikaa sitten. Toinen lapanen valmistui nopeasti, koska onneksi olin kirjoittanut silmukkamääriä muistiin. Näistä piti tulla ohje Ullaan, mutta päädyin neulomaan hieman monimutkaisemman mallin samalla idealla. Mutta sen näette sitten seuraavassa Ullassa helmikuun lopussa. 





Osallistuin Facebookin ompeluaiheisen ryhmän yllätysompeluun, jossa tilasimme pätkän kangasta tietämättä etukäteen millainen kangas tulee olemaan. Sika säkissä siis. Kangasta odoteltiin monta kuukautta ja ensinäkemältä kangas oli aivan kamala. Hirveä sillisalaatti ja tarkoitus oli ommella kankaasta jotain kivaa itselle. Ensimmäinen ajatus oli yöpaita tai pitkät kalsarit. Sitten Marimekko-tyylinen leveä tunika taskuilla. Paitsi että en ole yhtään Marimekkoihminen. Lopulta päädyin tekemään kankaasta hameen ME&I:n hameesta ideaa ottaen. Helma on hieman levenevä ja vyötäröllä on korkea kaksinkertainen trikookaitale. Tuli kiva! Kuvissa hame on ilman helman käännettä, koska uudet kaksoisneulat katkenneen tilalle eivät vielä olleet ennättäneet tulla postissa. Kuvittele siihen siis kapea käänne kaksoisneulalla tikattuna.  



Tässä hame vielä takaa. Leikkaisn kankaan tarkoituksella siten, etteivät violetit osuudet tulleet kohdakkain. Nyt hame näyttää ikään kuin neljästä kaitaleesta ommellulta. Eikä tuo lohipersikka ole enää niin paha. Hametta voi pitää kummin päin tahansa, ellei välttämättä halua lohipersikkaläikkää peppua korostamaan. Lopputulos yllättävän kiva, saattaa jopa tulla uusi suosikkivaate. Hame yhdistyi yllättävän kivasti moneen vaatekaapin yläosaan. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut!



Vielä viimeisimmäksi esikoisen uusi paita. Kangas on Tyyne-Esteriltä tilattua Minions-digitrikoota. Aaro suunnitteli itse värityksen. Kaava on taas jokin Ottobresta otettu. Takakappale on mustaa ja nuo olan mustat palaset korostavat kivasti koululaisen kovasti leventyneitä hartioita. Minne se äidin pikkupoika katosi? 

The Doodler

Osallistuin loppysyksystä Stephen Westin mysteerihuivi-KAL:iin. Ja kun Westiä neulotaan, sitä tehdään sitten täysillä. Langoiksi valitsin omalta mukavuusalueeltani Väinämöisen okrankeltaisen Antiikin ja  petrolinsinisen Valaan laulun ja näiden pariksi vähän vieraamaan, alunperin tyttären villatakkiin kaavaillun pinkin Ärjyn. Huivia neuloessa monilla oli ongelmia langan riittävyyden kanssa, mutta minä tarvitsin vain muutaman metrin lisää pinkkiä lankaa. Ilmeisesti käsialani ei nyt sitten olekaan niin kovin löysä, kuten olen luullut, koskapa huivistakin tuli muihin verrattuna pienehkö. No, riittävän suuri kuitenkin, että sen saa huivineulan avulla pysymään paikoillaan. Siipiväli on noin 150-160 cm.






Iih! Lumituisku yllätti! 



Huivia oli hauska neuloa, puudutus iski ainoastaan i-cord-päättelyssä. Tosin välissä oli liki kuukausi, etten neulonut huivia joulu(lahja)kiireiltäni. Värit näyttävät kivalta yhdessä, eikä Väiski kutita minua. Kyllä tästä taisi käyttöneule tulla!








Huivissa on kauniita yksityiskohtia. Alun simpuukamainen muoto on kaunis ja raidat korostavat sitä. Yläreunan suolipalmikoksi ristitty reunus asettui kivasti kostutuksessa, eikä enää ole liian muhkea. Alareunaan neuloin hörsylät, koska tähän nyt vaan piti saada ympättyä kaikki mitä ohjeessa oli. Huivin reunuksissa kiertää i-cordia, joten huivi on todella viimeistellyn oloinen. Mutta ei kiitos i-cord-päättelyä nyt ihan vähään aikaan! Jos seuraavaksi hyökkäisin Loistavien niittyjen pariin, niin saisin ehkä vähän pienennettyä keskeneräisten neuleiden kasaa. 







30.11.15

Playful Stripes

Joululahjoja neuloessa voi kätevästi samalla esitellä syksyn aikana valmistuneita käsitöitä.

Playful Stripes -neuletakin ohje on lankoineen ollut odottamassa puikoille pääsyä jo reilun vuoden ellei kaksi. Onneksi tuli varattua pääväriä reilusti! Nyt oli viime hetket neuloa tämän ohjeen mukaan, sillä jouduin pitkälle viisveelle valitsemaan ohjeen suurimman kuusivuotiaan koon. 

Tietenkin joutuin muokkaamaan ohjetta neuloessani, lisäsin reilusti pituutta sekä vartaloon että hihoihin ja neuloin hihat pyörönä. Ihan kiva ohje, mutta langanpäitä tuli liikaa pääteltäväksi. Liukas merinosilkki (Dropsin ja Sublimen) ei ollut  kaikkein kiitollisin lanka siihen hommaan. 

Takista tuli kastelun jälkeen reilu, kuten epäilinkin. Toisaalta tyttö viruu silmissä, joten eipähän käy ihan heti pieneksi. Piste i:n päälle olivat Etsystä Buttons by Robinilta ostetut perhosnapit.


Lanka: Drops Baby Merino ja Sublime Baby Cashmere Merino Silk yht. 290 g
Puikot: 3,0 ja 3,25 mm





Neuletakista tuli niin mieleinen, että se olisi laitettu heti raksalle. Jostain syystä en antanut lupaa. 

Hämis

Koulun vanhempainyhdistys järjesti lokakuussa koko perheen Halloween-tapahtuman, jonne lupauduin Touko-Poukoksi askarteluttamaan lapsilla lepakot. Hankalinta hommassa oli se, että myös aikuisten oli määrä pukeutua naamiaisasuun. Ei löydy kotoa. En osta kertakäyttöön. En varmaan ompele yhdessä illasas, varsinkaan kun sopivaa kangasta ei ollut varastossa.

Päädyinaskartelumuuvit salliviin  tavallisiinmustiin vaatteisiin ja nepparilla olalle kiinnitettävään hämähäkkiin. Ravelryä selaamalla ohjeita löytyi useampikin kiva. Valitsin niistä yhden ja aloin virkata.

Lanka oli ilmeisesti jämäkerä 7 velljestä. Mustaa villasekoitetta kumminkin. Vartalon täytin mustalla trikoosilpulla ja i-cordina neulottujen jalkojen täytteenä on punaiset piipunrassit. Vielä napit silmiksi, niin se oli siinä! 

Kuvaaminen tosin oli hieman pelottavaa. 

27.10.15

Waggle Dance

Sain kesällä testineulottavaksi RoseHiverin (mm. Water for the Elephants -sukat) suunnittelemat Waggle Dance -lapaset (rav). Ohje oli DK-paksuiselle langalle ja sisälti paljon palmikoita. Penkaisin vähän lankavarastoa ja päädyin sammaleenvihreään itsevärjättyyn  Novitan Nalleen. Lanka on sport-vahvuista eli ohuempaa kuin ohjeessa, mutta halusin istuvammat lapaset. Oman padan kautta käyneenä lanka tuntuu vähän pehmeämmältä ja ainakin tämä muutaman vuoden takainen valkoinen pohja oli ihan siedettävän tuntuista. Käyttökokemusta lapasista ei vielä toistaiseksi ole, ei se mennyt kesä nyt sentään niin kylmä ollut! 

Lapasia oli mukava neuloa ja palmikoista huolimatta ne valmistuivat nopeasti. Peukalon muotoilu oli vähän erikoinen eikä ihan omaan makuuni, mutta testilapasissa noudatin ohjetta orjallisesti. Tosin jouduin neulomaan peukut muutaman kerroksen lyhyemmiksi, koska muuten niistä olisi tullut hurjan pitkät. Lapasista tuli ohuemmasta langasta ja pienemmistä puikoista huolimatta reiluhkon kokoiset. Yleensä minulla kyllä käy aina niin, että lapasista saa tehdä suosiolla pienemmät kuin ohjeessa. Nakkisormi mikä nakkisormi! 


Sukkien kokotaulukko

Vanha sukkien kokotaulukon linkki oli lakannut toimimasta, samoin samalta sivustolta löytyneet vanhat neuleohjeet. Sivulla toimi ensimmäinen neuleblogini yli kymmenen vuotta sitten, enkä enää muista tunnuksia tai salasanaa sinne. 

Mutta ei hätää, voit ladata kokotaulukon pdf-tiedostona. Linkki ohjaa sinut Google Driveen. 

Tiinan sukkien kokotaulukko, PDF

Kommentit ovat kivoja, joten olisi kiva kuulla, jos taulukosta on ollut hyötyä! 

Kuvattomat postaukset ovat tylsiä, joten lätkäistään tähän sitten vaikkapa lauantain neulepäivästä ostamani Kraft Hand-Dyedin MCN DK-lanka (merinoa, cashmiria ja nylonia, hence the name), värissä Ashes. Tästä tulee isona pipo! 


21.10.15

Pöllöpeitto

Virkkasin sukulaispojan ristiäislahjaksi Owl Obsession -peiton Nalle-langasta. Peitto oli tosin aloitettu jo reilu vuosi sitten eräälle toiselle vauvalle, joka sitten saikin jotain muuta. Tämä oli jo toinen peitto tällä ohjeella, se ensimmäinen valmistui reilussa viikossa. Liekö sitten sukkien tapaan kyseessä toisen peiton syndrooma?


Peitto valmistui kuin valmistui, puoli yksi ristiäisiä edeltävänä yönä. Eikä tarvinnut edes päätellä langanpäitä ajomatkan aikana! Kuva on napattu pikaisesti ennen paketointia ristiäisaamuna. 




Peitto on melko helppo virkattava ja ohjeessa (Ravelryssä, maksullinen) on mukana myös kuvallisia ohjeita. Viimeistelyyn kului todella paljon aikaa, langanpäitä riitti ja pienten yksityiskohtien (silmät, nokka, napit) kiinnittäminen oli hidasta. Kaunis siitä kuitenkin tuli ja vaivan arvoinen! Ehkä en kuitenkaan ihan heti aloita sitä jonkun aikaa haaveilemaani samanlaista jättisuurta torkkupeittoa itselle.. 

Vähän lisää ompelua

Eikä mitä, olenhan minä ommellut tänä syksynä enemmänkin. Tosin vain lastenvaatteita, jotka menevät suoraan käyttöön ja siksi unohtuvat raportoida.


Venla sai PaaPiin Pesue-kuosista mekon, johon tein taskut sivusaumaan. Taskupussin kangas on harmaata PaaPiin Herttasta, taitaa jopa yksi sydän olla sattunut näkösälle.. Leggsut myös itse ommellut, Kestovaippakaupan pilkkutrikoosta. 


Aaro sai dinosauruspuseron. Kangas digitrikoota jostain nettikaupasta. Housut viime syksyksi ommellut velourpöksyt. Ja huom! aplikointi esittää oravaa, ei kakkapökälettä! 


Antti ja Toivo samistelevat volkkaripaidoissa. Kankaan ostopaikkaa en muista, arvelisin Lasten Taikamaata tai Tyyne-Esteriä. Kangas ostettu alkukesästä, joten hyvin mahdollista, ettei sitä enää löydy. Poikien paidoissa koko 98 cm. Antille sopiva, Toivolle vähän reilu. Antilla jalassa ruskeat Aaron vanhat velourhousut, jotka on myös itse tehdyt. 


Sukulaisvauva sai lahjaksi kaksi settiä. Koko taisi olla 62 cm. Kaavana Ottobren Sausage Dog, jossa on kiva pääntie. Volkkarikangas tulikin esiteltyä jo edellisessä kuvassa. Harmaan bodyn kangas on PaaPiin Siiri Keinuu-trikoota.  


Ruskeissa housuissa vilahtaa PaaPiin nimikointinauha, josta olen leikannut lapun. Ostin FB:n Saumanvara-ryhmän innoittamana Lidlin leimasinsetin, jolla saa kätevästi nimikoitua lastenvaatteita ja painettua lappuun vaikkapa vaatteen pesuohjeet. Jälki ei ole mitään maailman siisteintä ja hienointa, mutta pesua muste on kestänyt kohtalaisesti. 

Syysompeluksia

Alkusyksystä ostin vinon pinon PaaPiin syksyn uutuustrikoita. Syksy ennätti jo vaihtua melkein talveksi ennen kuin ennätin ommella ensimmäistäkään kangasta vaatteeksi!

Ompelin itselleni Ottobren Autumn Mood -tunikan ruosteen värisestä Sammalpolku-trikoosta ja sille pariksi okrankeltaiset legginssit myös PaaPiin Spotty-kuosista. Kaapissa on vielä petrolia Sammalpolkua ja sukkien väristä päätellen sekin sopii legginssien pariksi. 
Taisin vahingossa käyttää tällä kertaa Autumn Moodista muokkaamatonta kaavaa, koska se ei oikein istu. No, rintamuotolaskokset olin tähänkin jo piirtänyt ja ihan käyttökelpoinen tuli.

Tytär ihastui Majapuun Lumikki-trikooseen ja sai siitä tunikan. Olisi kuulemma pitänyt ommella kesämekko... Kaverina pupulegginssit, kangas lienee Kestovaippakaupasta, ellen väärin muista. Molemmissa pituutta reilusti. Kesän aikana oli taas koivet ja käsivarret venähtäneet. 

16.9.15

Oikein, nurin, oikein, nurin

Tiedättekö, aika kuluu varmasti sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee! Toissapäivänä havahduin siihen, että minulta on lukematta Kaisa Ikolan, nyk. Viitalan kirjoittama neuleromaani Oikein nurin! Eihän siitä nyt niin kauan ole, kun se ilmestyi, ihan äsken vasta, eiku 2011. Kaisalta ilmestyy parhaillaan blogimuodossa uusi tyttökirja Koivurannan Grace. 

Kirja on ilmestynyt vain verkossa ja sen saa itselleen pdf-muodossa, kun laittaa Kaisalle sähköpostia. Edellytyksenä on osallistuminen johonkin hyväntekeväisyyteen. Laitoin itse hieman rahaa Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjaan, koska kouultus ja varsinkin naisten ja lasten koulutus on sydäntä lähellä. Lukeva äiti laittaa todennäköisesti lapsensakin kouluun. Kampanja on voimassa syyskuun loppuun, ja vaikka alin tavoitesumma on saavutettu (ilmeisesti eilen), kannattaa toki osallistua! 

Latasin tiedoston puhelimeeni eilen ja luin sitä koko ajan, ruokaa laittaessa, lapsia nukuttaessa, imettäessä ja tietenkin neuloessa (en sentään vessassa). Valmista tuli illalla. Aika koukuttava romaani siis! Juonta en aio tässä kertoa, mutta suosittelen kirjaa lämpimästi, erityisesti hyvän teen, suklaan ja helpon neuleen kera! 



Ja helposta neuleesta puheenollen. Aloitin Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirjasta Loistavat niitys-polvisukat. Ihana malli, mutta kyllä kirjoneule vaatii täyden keskittymisrauhan. Neljä lasta ja viisi syliin kiipeilevää kissanpentua eivät ainakaan jouduta projektia. Luvassa siis täydellisen ihanat polvisukat syksyksi 2025! 

..tai ehkä vähän aiemmin, sen verran koukuttava ohje on. Tarvitseeko ihminen yöunia? 


2.8.15

Thunderstorm

Osallistuin Alicia Plummerin mysteerihuivin Thunderstorm Knit Alongiin. Valitsin langan varastoista ja sopivaa väriä ja paksuutta oli riittävä määrä ainoastaan Louhittaren Luolan Väinämöisessä ja värissä Valaan Laulu. Eikä se ollenkaan huono vaihtoehto ollut. 


Huivin vihjeet muodostuivat ukkosmyrskyn tai pikemminkin sateen eri vaiheista.

 
Aluksi on tyyntä, sitten alkaa tuulla. Seuraavaksi pisaroi. Sade yltyy.


Viimein sade loppuu ja maa on kosteaa.


Huivi oli sopivan helppoa ja aivotonta neulottavaa. Huivin neulominen ei keskiosan reikäpitsikuviota lukuunottamatta päässyt puuduttamaan, koska kuvio vaihtui sopivin välein. Ennen kastelua ja pingottamista huivi näytti mörvelöltä, niin kuin ne yleensä näyttävät, mutta taas pingotus teki tehtävänsä. Huivista tuli kaunis, ja mikä parasta, juuri sopivan suuri kääriytymishuivi! 



Sadetta on tänä kesänä riittänyt, joetn sopivaa sateenjälkeistä kuvaushetkeä ei tarvinnut kauan odottaa. Vielä löytyi kastepisaroita lehdiltä.



Kuusi sai toimia kuvausassistentin puuttuessa mallina. Hyvin pukee.

Huiville tuli leveyttä noin kaksi metriä. Lankaa kului 195 grammaa.