Lauantaisessa neuletapaamisessa marmatin Siitä Neulelehdestä, Jonka Tilaus Tökkii. Tilasin lehden heinäkuussa ja maanantaina, vaivaisen neljän kuukauden kuluttua tilauksesta, ensimmäinen lehti odotti postilaatikossa. Eipä se suuria intohimoja herättänyt, olin lukenut lehden jo aiemmin...
Tiistaina kävin postissa noutamassa kirjatun kirjeen Iso-Britannian lankatontuilta. Olipas siellä kilttejä tonttuja! Muistivat minua uusimmalla Voguella, Jo Sharpin kirjalla ja muutamalla lankakerällä.
Tiistaina kävin postissa noutamassa kirjatun kirjeen Iso-Britannian lankatontuilta. Olipas siellä kilttejä tonttuja! Muistivat minua uusimmalla Voguella, Jo Sharpin kirjalla ja muutamalla lankakerällä.
Voguessa ihastuin viktoriaanisiin neuleisiin. Ihanan naisellista! (Kyllä, tunnustan INHOAVANI sydämeni pohjasta Marimekon (trikoo)vaatteita. Jos näette raitapaidan päälläni, niin viekää nurkan taakse ja ampukaa! Ja korkokengistäni en muuten luovu! ;P)
Tämä on ehkä hieman epäkäytännöllinen, mutta niin kaunis:
Tällaiselle löytyisi ehkä enemmänkin käyttöä:
Jo Sharpin Village-kirjanen oli taattua tyyliä. Huiveja ei voi koskaan olla liikaa, eihän?!
Ihana työtakki!
IK:sta ei sitten olekaan kuvia. Kaikki olette sen kuitenkin jo nähneet...
Marimekon vaatteet mätsäävät sopivasti samaan keskusteluun mitä tällä hetkellä monessa blogissa käydään, aiheena suomalainen neule- ja vaatesuunnittelu. Tai siis se, ettei sitä taitoa suunnitella ole.
VastaaPoistaJa minä onneton menin avaamaan tuon Iso-Britannia-linkkisi...
VastaaPoista"Ans kattoo, kuinka ämmän käy..." sano entinenkin likka.
KÄSITYÖtapaamisessa ei neule :-)
VastaaPoista