Otsikosta voi päätellä jotain... Täällähän tuli tänään lunta, jos nyt ei ihan Esterin p......stä, niin paljon kuitenkin. Niin paljon, että kolmetoistatuumaisilla renkailla ja matalalla pohjalla ei pitäisi lähteä auraamattomille sivuteille seikkailemaan, kun auto kulki pääasiassa pohjan varassa..
Meninpä kuitenkin. Ja ojaan mentiin s-mutkassa. Fiksuna tyttönä painalsin ekan kurvin jälkeen vähän kaasua, mutta sieltäpä tuli toinen mutka. Ojassa oltiin, eikä irti päästy. Tai oikeastaan vain keula, mutta ei se irronnut, vaikka laitoin alaikäisen rattiin (tarvittiin vetoauto, kolme miestä ja yksi nainen, niin sitten irtosi). Onneksi oli hyvää seuraa, eikä pelastajia tarvinnut odotella kuin vaivaisen parinkymmenen kilometrin päästä.
Koululaisbussi ajoi kuitenkin ohi, eli tästä vielä kuullaan... Mut ei se mitään. Tulomatkalla oli sitten Mies ratissa, mutta silti auto surffasi välillä lumipatjan päällä. Tai ei auto, vaan ooppeli, jossa kuulemma jarrut ei enää toimi kovin tehokkaasti. (Joo-o, oon kyllä senkin huomannut).
Mutta se hyvä puoli tästäkin löytyi, että nopeusmittari alkoi toimia. Viimeksi ajoin mittarin mukaan yli kahtakymppiä joskus elokuussa. (Silloin mittari kyllä jumitti näyttämään sataa ja kahtakymppiä...)
Kotiin tultua kolasin vielä pihamaan, mutten kironnut kertaakaan. Taisi tulla koko talven lumet sitten yhdellä kertaa!
Meninpä kuitenkin. Ja ojaan mentiin s-mutkassa. Fiksuna tyttönä painalsin ekan kurvin jälkeen vähän kaasua, mutta sieltäpä tuli toinen mutka. Ojassa oltiin, eikä irti päästy. Tai oikeastaan vain keula, mutta ei se irronnut, vaikka laitoin alaikäisen rattiin (tarvittiin vetoauto, kolme miestä ja yksi nainen, niin sitten irtosi). Onneksi oli hyvää seuraa, eikä pelastajia tarvinnut odotella kuin vaivaisen parinkymmenen kilometrin päästä.
Koululaisbussi ajoi kuitenkin ohi, eli tästä vielä kuullaan... Mut ei se mitään. Tulomatkalla oli sitten Mies ratissa, mutta silti auto surffasi välillä lumipatjan päällä. Tai ei auto, vaan ooppeli, jossa kuulemma jarrut ei enää toimi kovin tehokkaasti. (Joo-o, oon kyllä senkin huomannut).
Mutta se hyvä puoli tästäkin löytyi, että nopeusmittari alkoi toimia. Viimeksi ajoin mittarin mukaan yli kahtakymppiä joskus elokuussa. (Silloin mittari kyllä jumitti näyttämään sataa ja kahtakymppiä...)
Kotiin tultua kolasin vielä pihamaan, mutten kironnut kertaakaan. Taisi tulla koko talven lumet sitten yhdellä kertaa!
Uskomatonta itsehillintää! Et kiroonnut kertaakaan, ja vielä lumityötkin. Täällä sataa vettä. Valoisia päiviä Sinulle.
VastaaPoistaItsas kirosin, kun huomasin, että auto ei nousekaan minun ja murkkuikäisen voimin. Mutta lumitöitä en kironnut... :)
VastaaPoistaAutsis, onneksi lumi on pehmeää :)
VastaaPoistaHuh, onneksi ei käynyt pahemmin.
VastaaPoistaMeil tääl Turus vaan ropisee vettä...:)Hyvä kun selvisit ilman naarmuja!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNoin voi käydä... Mut ihanaa et meil on lunta! Mie pääsin tänä aamuna lumitöihin kun eiliset vuorot oli jo varattu muille ;-)
VastaaPoista