Meidän entisellä kollipojalla alkaa olla kevättä rinnassa. Talviturkki alkaa ilmeisesti lähteä, siihen malliin Kasperi on kerjännyt rapsutusta Anna-lehden mainoksessa tulleella kynsiviilalla. Karvapallojen kakistelua helpottamaan laitoin kasvamaan ohraa. Herra ottikin niistä heti kaiken ilon irti.
Ensin varovaista haistelua...
Ensin varovaista haistelua...
Sitten reilu haukkaus...
Ja kun kaikista korsista on haukattu pää pois, voi alkaa harkita ulos lähtöä!
Puikoilla on edelleen toukkaa muistuttava vihreä Ruffles-huivi. Maanantain neuletapaamisessa se edistyi hyvin, mutta eilen en oikein ennättänyt neuloa, koska meillä oli vanhempainilta. Tai no, ennätin kotiin juuri sopivasti Kotiopettajatarta varten. Olo ei työkiireiden lisäksi ole muutenkaan ollut kovin hyvä. Vasta aloitettu hormonikuuri tuntuu taas aiheuttavan huonovointisuutta (mutta onneksi se menee vähitellen ohi -tai sitten siihen tottuu). Mutta toisaalta on mukava saada taas kroppa toimimaan, vaikka sitten lisäaineiden avulla. Nyt ei sentään huidella vielä yli sadan päivän, tai kahdensadan, niin kuin rimpulana teininä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!