Täällä ollaan oltu matkalla monessa mielessä.
Viikonloppuna oli miehen veljen häät Hausjärvellä Oitissa (vilkutuksia Liinulle, Riihimäelläkin pyörähdettiin syömässä). Sää suosi ja matka sujui Aaron kanssa yllättävän hyvin. Poika nukkui melkein koko matkan ajan ja selvittiin molempiin suuntiin vain yhdellä pysähdyksellä (kotimatkalla ajettiin mökkitontin kautta Angorinan ohi, mutta tällä kertaa ei pysähdytty -eihän sinne ole kuin pyörämatkan verran!). Autossa syöttäminenkin onnistui tuttipullon, termarin ja tsi-kylmälaukkuviritelmän avulla. Etelä-Suomen pula pätevistä erityisopettajista näkyi muuten seinäkirjoituksissa: "Polisit on huoria, tappakaa ne kaikki!" luki Oitissa entisen kaupan seinässä.
Eilinen päivä meni pyykkiä pestessä ja reissusta toipuessa. Iltapäivällä tuli kiire lähtö, kun kuultiin lapsuudenkodin kissan saaneen halvauksen. Takajalat eivät ottaneet alleen. Isän kanssa lähdettiin eläinlääkäriin ja jo silloin oli selvä, että viimeistä matkaa tässä tehdään. Mikillä oli ikää jo 16 vuotta, meillä kissa oli vuodesta -93, tuli löytökissana, kenen lie kesäkissa ollut. Mikki oli kova taistelija, sen verran kova oli kai elämän alkutaival ollut. Vielä viimeisillä voimillaankin yritti panna vastaan, ensiksi häkissä ja vielä eläinlääkärissäkin taisteli viimeistä unta vastaan. Isän kanssa siliteltiin Mikki viimeiseen uneen, tutunhajuisen sinisen pyyhkeen päällä. Juteltiin ja silitettiin vielä siinä vaiheessa, kun silmät eivät enää nähneet ja hengitys kulki raskaasti. Että olisi jotain tuttua ja turvallinen olo. Kuiskattiin korvaan terveisiä veljeltä, joka ei ennättänyt sanoa hyvästejä. Kerrottiin, että kohta pääset tuttujen eläinkavereiden luo, Eetu-koira on siellä vastassa. Lopulta käärittiin Mikki pyyhkeeseen kapaloon ja nostettiin pahviseen säilytyslaatikkoon, jonka Mikki oli syksyllä ominut nukkamapaikakseen. Asettelin Mikin nukkumaan pitkää unta hyvään asentoon ja suljin silmät. Taitoin etutassut leuan alle tyynyksim, että olisi hyvä nukkua.
Tänään tehtiin matkaa sairaalaan. Aarolla oli kontrollikäynti lastenpolilla. Kovasti lääkäri ihmetteli pojan kehitystä, ei olisi alun perusteella uskonut. Ikäistensä tahdissa tai jopa hieman edellä, sanoi neuvolantäti viimeksi. Pituuskasvu ja päänkasvu ei ollut ihan käyrällä, mutta voi olla mittavirhettäkin. Lääkärin mukaan huomaa, että poikaa on pidetty lattialla, sen verran terhakasti yritti päästä liikkeelle.
Viikonloppuna oli miehen veljen häät Hausjärvellä Oitissa (vilkutuksia Liinulle, Riihimäelläkin pyörähdettiin syömässä). Sää suosi ja matka sujui Aaron kanssa yllättävän hyvin. Poika nukkui melkein koko matkan ajan ja selvittiin molempiin suuntiin vain yhdellä pysähdyksellä (kotimatkalla ajettiin mökkitontin kautta Angorinan ohi, mutta tällä kertaa ei pysähdytty -eihän sinne ole kuin pyörämatkan verran!). Autossa syöttäminenkin onnistui tuttipullon, termarin ja tsi-kylmälaukkuviritelmän avulla. Etelä-Suomen pula pätevistä erityisopettajista näkyi muuten seinäkirjoituksissa: "Polisit on huoria, tappakaa ne kaikki!" luki Oitissa entisen kaupan seinässä.
Eilinen päivä meni pyykkiä pestessä ja reissusta toipuessa. Iltapäivällä tuli kiire lähtö, kun kuultiin lapsuudenkodin kissan saaneen halvauksen. Takajalat eivät ottaneet alleen. Isän kanssa lähdettiin eläinlääkäriin ja jo silloin oli selvä, että viimeistä matkaa tässä tehdään. Mikillä oli ikää jo 16 vuotta, meillä kissa oli vuodesta -93, tuli löytökissana, kenen lie kesäkissa ollut. Mikki oli kova taistelija, sen verran kova oli kai elämän alkutaival ollut. Vielä viimeisillä voimillaankin yritti panna vastaan, ensiksi häkissä ja vielä eläinlääkärissäkin taisteli viimeistä unta vastaan. Isän kanssa siliteltiin Mikki viimeiseen uneen, tutunhajuisen sinisen pyyhkeen päällä. Juteltiin ja silitettiin vielä siinä vaiheessa, kun silmät eivät enää nähneet ja hengitys kulki raskaasti. Että olisi jotain tuttua ja turvallinen olo. Kuiskattiin korvaan terveisiä veljeltä, joka ei ennättänyt sanoa hyvästejä. Kerrottiin, että kohta pääset tuttujen eläinkavereiden luo, Eetu-koira on siellä vastassa. Lopulta käärittiin Mikki pyyhkeeseen kapaloon ja nostettiin pahviseen säilytyslaatikkoon, jonka Mikki oli syksyllä ominut nukkamapaikakseen. Asettelin Mikin nukkumaan pitkää unta hyvään asentoon ja suljin silmät. Taitoin etutassut leuan alle tyynyksim, että olisi hyvä nukkua.
Tänään tehtiin matkaa sairaalaan. Aarolla oli kontrollikäynti lastenpolilla. Kovasti lääkäri ihmetteli pojan kehitystä, ei olisi alun perusteella uskonut. Ikäistensä tahdissa tai jopa hieman edellä, sanoi neuvolantäti viimeksi. Pituuskasvu ja päänkasvu ei ollut ihan käyrällä, mutta voi olla mittavirhettäkin. Lääkärin mukaan huomaa, että poikaa on pidetty lattialla, sen verran terhakasti yritti päästä liikkeelle.
Osanottoni lemmikin menettämisen vuoksi :-(.
VastaaPoista