28.7.05

Paluu arkeen

Arki on koittanut näille vastavihityille, sillä jo maanantaina oltiin rakennuksella. Eihän se sinne itsestään nouse. Kieltämättä minä ainakin viihdyn paremmin vanhoissa verkkareissa rakentamassa kuin juhlimnan keskipisteessä hienoissa hepenissä, niin hauskaa kuin se olikin.

Häiden jälkeen iski ikävä kesäflunssa, joka on ilmeisesti seurausta sandaleteissa märässä ruohikossa kävelystä. Ei tullut kuitenkaan cold feet ennen häitä, vaan vasta jälkeen päin! ;D

Talo on nyt siinä vaiheessa, että seinissä on villat ja tuulensuojalevyt ja nyt valmistellaan lattian valua. Styroxista lähtee kiva kitinä... Minä kyllä todella viihdyn rakennuksella, eli olen kai aika outo naissukupuolen edustaja?! ;D Tai ehkä se johtuu siitä, että pidän käsitöistä ja arvostan itse tehtyä ja oman käden jälkeä. Sekin on outoa ikäisteni, alle kolmekymppisten heti kaikki tänne mulle joukossa Onneksi naapureihin on muuttamassa samanhenkisiä ihmisiä, meidänkin naapuri on viimeisillään raskaana ja siellä se vaan raksalla touhuaa!

Välillä on jännää katsella valokuvia ja seurata niistä rakennuksen valmistumista. Ei sitä enää muista, miltä talo näytti joku aika sitten. Ihanaa, kun näkee mitä tapahtuu, ihan alusta asti, eikä niin että hups vaan, talo on pystyssä parissa päivässä. Joillekin se sopii, mutta ei meille, eikä meidän kukkarolle! ;D Jalat ja kädet on naarmuilla (siksi hanskat hääkuvissa :D) ja kynnet piti leikata heti häiden jälken nysiksi, mutta on tämä sen arvoista. Stressaavaa, mutta ainakin meidän kohdalla olemme pikemminkin lähentyneet ja hitsautuneet yhteen, eli ei mitään omakotirakentajien avo... eiku aviokriisiä tiedossa!

Neulomista? Sitäkö haluaisitte kuulla? Pitkällä ja kauas suuntautuneella häämatkallamme sain neulottua ehkä viitisen senttiä Butterfly-neuletta. Oli kai parempaakin tekemistä... :P Nyt vilustuneena olen neulonut melkein valmiiksi tummanpunaisesta hahtuvasta laukkua Sophieta mukaillen. Kahvoista en ole varma millaiset laitan. Arvon käsilaukun ja olkalaukun välillä. Ja ennen lauantain neuletapaamista aion piipahtaa Joen Langassa tarkistamassa kassinkahvavalikoimat. (Näin omistajaa muuten tänään lähikaupassa ja sitä ennen hääpäivänä viettäessämme luppoaikaa Carelicumissa)

5 kommenttia:

  1. Pirkko28.7.05

    Onpa hauska lukea teidän rakennuskuulumisia! Juuri tulin lasten kanssa kotiin meidän raksalta tuosta puolen kilometrin päästä. Kellarikerrosta on noussut noin 1,5 metriä. Isäntä vielä jäi parin talkoolaisen kanssa kantamaan harkkoja.
    Minustakin tämä on todella kivaa aikaa elämässä vaikken ihan täysillä tämän 2-kuisen nuorimmaisen kanssa pystykään touhuamaan. Ja myös meidän parisuhde senkun paranee tässä rakennellessa :)
    Onnea vain teidän projektille ja uudelle avioliitolle tietysti myös!

    VastaaPoista
  2. Mun sisko hääräsi kanssa rakennuksella siinä missä miehensäkin. Meille taitaisi kuitenkin paremmin sopia paremmin tuo 'talo valmiina paikalle' vaihtoehto.
    Mut onhan se ihan erilaista asua omin käsin rakennetussa talossa.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista!

    Pirkko: Meidän molemmat naapurit odottavat lasta, toinen ensimmäistä viimeisillään ja toinen koulu- ja opiskelukaveri toista. Vauvan kanssa ei tosiaan hirveästi raksalla heiluta!

    VastaaPoista
  4. Itsekin tykkään puuhata rakennuksella. Olemme tosin asuneet täällä jo reilusti toista vuotta, mutta kaikenlaista pientä puuhaa riittää jatkuvasti.
    Aikoinaan, kun valmistelimme oman talomme lattiavalua, niin erikoistehtävänäni oli laittaa muoviset "tassut" teräsverkkojen alle.
    Nykyisin teen lähinnä maalaushommia ja käytän porakonetta silloin, kun pitää toimia lattianrajassa.
    Onnittelut tuoreelle avioliitolle ja tsemppiä rakennushommiin.

    VastaaPoista
  5. Onnea hääparille näin jälkikäteen. :D

    Lauantaina oltiin serkun häissä ja niiden korttiin äitipuoleni bongasi sun sivuiltasi sen Anna-Mari Kaskisen runon. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!