Arkipäivän enkeli

Olen sanaton:

Kiitokset Liinu! Olet enkeli! Ja kirjoitat kauniisti! Lupaan rentoutua lomalla. Nyt pitäisi vain päättää, käytänkö pääsiäislomani lukemalla erittäin mielenkiintoista kirjaa vai suunnittelenko Täydellisen kesäkassin (johon kuuluu ehdottomasti kimaltelevaa pörrölankaa!)

Töissä oli tänään ihan hervoton päivä. Loman lähestymisen huomasi. Aamulla kouluun tuli kaksi naista pitämään draamapajaa kutosluokalle. Opettaja ja minä huomasimme olevamme työttömiä, joten päätimme työllistää itsemme kirjoittamalla lausuntoa eräästä oppilaasta. Samalla vahtasimme saman luokan oppilaita, joista suuri osa oli päätynyt tulemaan myöhässä kouluun. Kahden tytön oli nähty aamula kävelevän päinvastaiseen suuntaan kuin missä koulu sijaitsee. Tytöt eivät olleet luokassa opettajan lähtiessä. Kirjoittelimme lausuntoa ja tarkkailimme haukankatseillamme pihaa (jonne opehuoneesta on erittäin hyvä näkyvyys). Tyttöjä ei näkynyt. Tunnista oli kulunut jo reilut 20 minuuttia, kun päädyimme siihen, että pitää soittaa vanhemmille (jos vaikka jotain on sattunut, sairastapaus tms.). Vanhemmat eivät vastanneet. Opettaja käy luokassa, ja löytää tytöt sieltä. Tytön äiti soittaa takaisin.
Opettaja:

"Ei, kun sitä minä vaan soittelin, että kun teidän tytär ei ollut luokassa, mutta oli se loppujen lopuksi siellä."

REPS

Tässä vaiheessa opettaja siirtyy ulos opehuoneesta, koska ei pystynyt keskustelemaan puhelimessa naama peruslukemilla, ja jatkaa asian selvittämistä vanhemman kanssa käytävässä. Kuvittelin, mitä äiti mahtoi ajatella. Että eikö opettaja huomaa, onko oppilas luokassa vai ei. Ja mitä se opettaja lapsen vanhemmalta kysyy, onko oppilas koulussa...

Lapsen äiti oli pilke silmäkulmassa todennut, että taitaa ope nyt olla loman tarpeessa... :D