Ärsyttävää hehkutusta

Kävin äsken viemässä postiin ne lankapaketit, joiden saajan osoite oli selvillä. Postin eli S-marketin kassan kanssa tuli sitten puhetta loman loppumisesta ja siitä, ettei minulla ole töitä tiedossa ensi vuodeksi. Kirosin siinä sitten kaikki sukulaistytöt ja erityisopettajan työtä tekevät luokan- ja aineenopettajat, jotka vievät erityisiopen työpaikat gradua vaille valmiilta. No, saisinpahan syksyllä keskittyä ihan rauhassa gradun viimeistelyyn ja vikojen tenttien läpäisemiseen. Kyllähän sitä voisi pelkällä vedellä ja leivälläkin elää (tulot ja kelan edut= 0), ja kaipa se mieskin sen verran elättäisi, etten ihan taivasalle joutuisi (omat rahat, menot jaetaan tasan).

Kotiin tultuani selasin päivän postin. Mainoksia, laskuja, eilinen Villihelmen tilaus (en esittele, SNY) ja naapurikunnan virallinen kirjekuori. Hetkinen! Juttelin koulutoimenjohtajan kanssa puhelimitse Italian lomalla. Heräsin puheluun (aikaero yksi tunti), joten keskustelu oli omalta osaltani... hmmm.... Voitte kuvitella miten fiksua, kun prosessori alkaa toimia vasta tunti heräämisen jälkeen.

Avasin kirjekuoren epäilevästi. Taas yksi kielteinen vastaus. Valitettavasti pätevä hakija olikin ottanut paikan vastaan tjsp. Luin päätöksen kolmeen kertaan ennen kuin uskoin. Ei, en ole sijaisen sijaisen varasijalla, vaan minut on valittu sijaiseksi koko vuodeksi. (Paperin mukaan minulla on myös 3,5 vuoden kokemus erityisopettajan työstä. Ai jaa. En ole koskaan tullut laskeneeksi...)

Mitäpä siinä sitten. Soitan miehelle, tekstaan äidille, soitan rehtorille ja erityisopettajalle, jota sijaistan. Tilaan rikostaustaotteen. Kaivan esiin viime vuoden työkalenterin, että saan tärkeät asiat ylös johonkin järkevään paikkaan.


Taidan seuraavaksi mennä ripustamaan pyykit kuivumaan. Sitten yritän rauhoittua kirjoittamaan järkevää tieteellistä tekstiä.