Blogitauko teki hyvää! Neulominen kiinnostaa taas, samoin neuleblogien seuraaminen. Ja ehkä jaksan esitellä omia tylsiä ja tavallisia neulomuksia, jotka eivät valmistu ikinä. Puikoille on päätynyt yksi lahjahuivi ja yksi ihan sellainen pikkuinen ja nopea projekti kuin tilkkupeitto, joka menee myös lahjaksi. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Viikko sitten leijuin pilvissä. Ensiksi Amazon ilmoitti postittavansa Cookien sukkakirjan arvioitua aikaisemmin. Sitten suureksi yllätykseksi raskaustesti näytti plussaa. Meille oli tulossa jouluvauva! No eipä sitä iloa kauan kestänyt. Perjantaina aloin vuotaa verta, ensin tipottain ja sitten hieman lisää. Minä tiesin heti, vaikka "alkuraskauden verenvuoto voi olla harmitonta". Pieni elämän alku valui minusta ulos. Elämä, jota me olimme jo ennättäneet suunnitella ja josta olimme niin kovasti iloinneet.
Maanantaina lääkäri ei löytänyt ultralla mitään ja raskaushormoniakin oli enää vaivaiset 36. Maanantai-iltana alkoi supistella. Se oli surullista, hormonia oli sen verran, että kuvotti, mutta samaan aikaan tuli supistuksia. Toisaalta olin tyytyväinen, jos vaan kaikki tulisi itsestään pois.
Mutta elämä jatkuu, koska on pakko. Keskenmenoista ei hirveästi puhuta, mutta nyt tuntuu, kuin suunnilleen joka toisella naisella olisi ollut jossain vaiheessa elämää keskenmeno tai useampi. Tämä oli onneksi vasta ihan alussa ja minulla on jo sylissä pieni täydellinen Ihmeiden Ihme.
Mutta takaisin neulomisasioihin. Cookien sukkakirja tuli todella huonoon saumaan, juuri samana päivänä kuin kävin sairaalassa kuulemassa keskenmenotuomion. Jaksoin selailla kirjaa hieman, mutta ajatukset olivat todella jossain muualla kuin kirjassa tai miehen tuomassa suklaalevyssä. Kertoo aika paljon...
Nyt olen tutustunut kirjaan paremmin ja pakkohan sitä on hehkuttaa. Cookie on suunnitellut aivan mahtavia neulemalleja (ei liene kenellekään yllätys..) ja kirjan alkuosakin on valaisevaa luettavaa. Erityisesti kolahti osio, jossa opastetaan muokkaamaan valmiita mallikuvioita omiin tarpeisiin sopivaksi. Ja löytyi kirjasta toki muutama sukka, jonka on ihan pakko päästä heti puikolle. Mitä siitä, että minulla on entisten projektien lisäksi puikoilla kaksi neuletta, joiden pitää valmistua tässä kuussa. Kuukausihan on vasta alussa..
Viikko sitten leijuin pilvissä. Ensiksi Amazon ilmoitti postittavansa Cookien sukkakirjan arvioitua aikaisemmin. Sitten suureksi yllätykseksi raskaustesti näytti plussaa. Meille oli tulossa jouluvauva! No eipä sitä iloa kauan kestänyt. Perjantaina aloin vuotaa verta, ensin tipottain ja sitten hieman lisää. Minä tiesin heti, vaikka "alkuraskauden verenvuoto voi olla harmitonta". Pieni elämän alku valui minusta ulos. Elämä, jota me olimme jo ennättäneet suunnitella ja josta olimme niin kovasti iloinneet.
Maanantaina lääkäri ei löytänyt ultralla mitään ja raskaushormoniakin oli enää vaivaiset 36. Maanantai-iltana alkoi supistella. Se oli surullista, hormonia oli sen verran, että kuvotti, mutta samaan aikaan tuli supistuksia. Toisaalta olin tyytyväinen, jos vaan kaikki tulisi itsestään pois.
Mutta elämä jatkuu, koska on pakko. Keskenmenoista ei hirveästi puhuta, mutta nyt tuntuu, kuin suunnilleen joka toisella naisella olisi ollut jossain vaiheessa elämää keskenmeno tai useampi. Tämä oli onneksi vasta ihan alussa ja minulla on jo sylissä pieni täydellinen Ihmeiden Ihme.
Mutta takaisin neulomisasioihin. Cookien sukkakirja tuli todella huonoon saumaan, juuri samana päivänä kuin kävin sairaalassa kuulemassa keskenmenotuomion. Jaksoin selailla kirjaa hieman, mutta ajatukset olivat todella jossain muualla kuin kirjassa tai miehen tuomassa suklaalevyssä. Kertoo aika paljon...
Nyt olen tutustunut kirjaan paremmin ja pakkohan sitä on hehkuttaa. Cookie on suunnitellut aivan mahtavia neulemalleja (ei liene kenellekään yllätys..) ja kirjan alkuosakin on valaisevaa luettavaa. Erityisesti kolahti osio, jossa opastetaan muokkaamaan valmiita mallikuvioita omiin tarpeisiin sopivaksi. Ja löytyi kirjasta toki muutama sukka, jonka on ihan pakko päästä heti puikolle. Mitä siitä, että minulla on entisten projektien lisäksi puikoilla kaksi neuletta, joiden pitää valmistua tässä kuussa. Kuukausihan on vasta alussa..
Voi ystäväni, olen kovin pahoillani puolestasi. Paljon jaksamista ja nauti siitä yhdestä pienestä vipeltäjästä.
VastaaPoistaps. Cookien kirjan haluais nähdä hän...
Olen tosi pahoillani! :(
VastaaPoistaEipä niistä keskenmenneistä paljon varmasti viitsi huudella, mutta tosiasia on, että kokemuksia on useammilla.
Pahoitteluni... Sitähän tämä elämä on. Paljon voimia Sinulle!!
VastaaPoistaKeväistä aurinkoa sinulle ja perheellesi.
Cookien mallit on ihania...mistä vaan saisi aikaa ja tarmoa niiden toteuttamiseen..
Kiitos. Naapuri on hyvä vaan ja tulee kurkkaamaan kirjaa, kunhan se ensin Kympintieltä kotiutuu! :)
VastaaPoistaPahoitteluni... vie sanattomaksi. Jaksamista!
VastaaPoistaCookien mallit on upeita, niitä katselee jo kuvina ilokseen, mie en vain ole vielä omaani saanut.
Halauksia ja voimia!
VastaaPoistaCookie on kiinnostava. Muutama malli näytti sekavalta, osa loistavailta, osa mietittäviltä. Itse tykkäsin nimenomaan alusta - haluan suunnitella!
Vielä täälläkin toivotan voimia ja lohdutan että itse et olisi asiaan voinut vaikuttaa. Ja avoimesti asiasta puhuminen helpottaa. Oma raskaus muutama vuosi sitten ehti viikolle 9+. Kaikista pahinta oli yliopistosairaalan henkilökunnan välinpitämättömyys kipujen keskellä. Siitä selvisi, vaikka juuri silloin tuntui ihan toiselta.
VastaaPoistaOsanottoni, voi miten surullista:-(
VastaaPoistaJa todella:niin moni on sen joutunut kokemaan, minäkin aikoinaan.
Jaksamista sinulle!
en jotenkin osaa koskaan löytää oikeita sanoja, riittääkö ajatukset?
VastaaPoista(jaksamista, voimia, kevättä kohti..)
*hali*
VastaaPoistaOlen pahoillani!
VastaaPoistaAjatuksia, kaima!
VastaaPoistaVoi sinua. Haleja täältä.
VastaaPoistaHui. Pitkän aikaa mietin, että mitä sanoisin. Ihan vain todetakseni että en osaa sanoa mitään - muuta kuin että olen tosi pahoillani. Mutta jotain kuitenkin haluais, semmosia lohdun ja tsemppauksen sanoja.
VastaaPoistaNeulealoitustahti on kuitenkin mitä parhain! Ja kiva kuulla että tauko teki hyvää.
Surullinen uutinen - voimia teille molemmille!
VastaaPoistaHalauksia ja voimia minäkin lähetän.
VastaaPoistaTiedän miltä se tuntuu, koin kaksi keskenmenoa peräkkäin ennen esikoisen syntymää.
Olen pahoillani puolestasi!
VastaaPoistaEipä ihme ettei asiasta hirveästi puhuta, sillä jokainen ottaa tämän asian hyvin henkilökohtaisesti. Sattuu niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kuitenkin tosi monella on kokemusta.
Yliopistosairaalan suhtautumisestakin on kokemusta, nimim. avautunut 9 tuntia siivouskomerossa tilanpuutteen vuoksi.
Voin toivottaa vain voimia ja parempia päiviä!
Olen pahoillani!
VastaaPoistaCookie kiinnostaa täälläkin. Olen himoinnut kys. kirjaa siitä lähtien kun kuulin sen olevan tulossa, joten pakkohan se on jossain vaiheessa hankkia. :o)
Voi. Olen pahoillani! Onneksi teillä on jo yksi ihana ihme! Minua ainakin kiinnostaa nähdä ihan vain tavallisiakin neuleita, ei vain ylellisiä pitsihuiveja taikka maahan saakka ulottuvia neuletakkeja.
VastaaPoistaSurullista. Koittakaa jaksaa.
VastaaPoistaKiitos paljon lohdutuksen sanoista! :)
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista!
VastaaPoistaVoi harmi :-(. Tsemppiä ja jaksamista!
VastaaPoistaMullakin kirja on ehdottomasti hankintalistalla.
Pahoitteluni ja myötätuntoni. Itse koin rajun keskenmenon nuorimmaisen ja keskimmäisemme välissä. Kun asiasta jollekin kertoo huomaa, kuinka lähipiirissäkin on paljon saman kokeneita. Halaus! Onneksi jo olemassa oleva/t pieni/pienet pitää elämässä kiinni!
VastaaPoistaVoi miten ikäviä uutisia. Olen pahoillani puolestanne.
VastaaPoistaOikein paljon voimia sinulle!
VastaaPoistaTiedän kokemuksesta kuinka pahalta se tuntuu kun ensin saa sen iloisen uutisen, ehtii jo suunnitella tulevaa ja sitten se kaikki viedään pois..
Onneksi sinä tunnut jo päässeen takaisin elämänsyrjään kiinni :)
Aurinkoisia kevätpäiviä koko perheelle!
Olen pahoillani puolestasi!
VastaaPoistaOlen myös tosi iloinen, että sinä ja monet muut puhuvat asiasta nykyisin ihan avoimesti. Eihän se tietysti kaikille sovi, avautuminen, mutta varmasti helpottaa kuulla, ettei ole asian kanssa yksin. Omista kokemuksistani on parisenkymmentä vuotta. Silloin ei asiaa sopinut ulkopuolisille levitellä ja voi sitä yksinäisen tuskan määrää joka myös tietämättömyydestä johtui!
Täällä uusi lukija vilkuttelee. Blogilistan kautta etin uusia blogeja ja bingo. Sun kirjotukset (sen mitä ehin lukia) kolahti!
VastaaPoistaOn mukava kuulla että on muitakin jotka ostaa halvalla (ed postaus). Mä ostan neulelankoja ja tarvikkeita sillon JOS on varaa tai saa halvalla. Mulla on lapsia liuta joita elätän, enkä suinkaan elätä niitä lankoja jos ei oo rahaa. Saa niitä lankoja halvemmallakin. Ja kaikkea muuta tietysti myös. Ei oo kivitaloa eikä audia. :)
Keskenmenoja on mulla myös useita takana, mutta onpa sitten onnistuneita ja loppuunmenneitä raskauksiakin. Tsemppiä sulle, kyllä varmasti vielä onnistaa.
Halauksia täältäkin! Onneksi sinulla on pieni ihme siellä lohduttamassa.
VastaaPoistaolen käynyt lueskelemassa blogiasi aina kun lastenhoidolta kerkeän. Taidammehan olla nyt saman kunnan asukkeja:)
Täälläkin yksi taustalla lukija ottaa osaa menetykseen :( Tänne eksyin aikoinaan yhdeltä keskustelupalstalta, samassa kuussa on meidän pikku-kakkonen syntynyt kuin sinun esikoisesi.
VastaaPoistaSyvät pahoittelut tapahtuneesta, itsekin sen juuri äskettäin läpikäynyt. Paljon jaksamista!
VastaaPoistaKeskenmenot noin yleisesti tuntuu olevan aika suljettu puheenaihe, itsellä on olo että kokemuksen kanssa saa olla aika yksin.
Cookien kirjaa olen kanssa etsinyt. Täällä ei sitä tunnu löytyvän mistään ja netissäkin yrittänyt metsästää. kirjakaupoissa tuntuu olevan vain niitä "peruskirjoja".
Vahingossa päädyin sivuillesi ja oikein mukavaa luettavaa/katseltavaa olet saanut aikaiseksi!
Aurinkoa tähän kesän alkuun!