Minä bloggaan aivan väärin!
:)
EDIT-täti: Selvennettäköön vielä (vaikka alunperin ajattelin, etten tähän keskuteluun osallistu), että tämä piikki kohdistuu vain ja ainoastaan itseeni. Mielestäni ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa blogata, samoin kuin ei ole yhtä ja ainoaa totuutta. Tämä blogi on minun näköiseni, tylsä, harmaa ja huumoriton, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö lukisi värikkäitä ja nappuloita viliseviä blogeja. Olen lapseton, mutta luen erittäin mielelläni kakkavaipanhajuisia ja pikkuriiviöistä kertovia blogeja. Minut saat poistettua blogisi tilaajista vain huutamalla ja kiroilemalla hirvittävästi (varoitukseksi vielä, että pesin alle kouluikäisenä kaksi vuotta nuoremmalta serkkutytöltä suun saippualla kiroilun takia! :D ).
Blogeista saa keskustella ja kritisoida, mutta mitä perusteita kritiikille on, jos se ei ole rakentavaa?
Yksi asia, joka on jäänyt mieltäni vaivaamaan, on ollut ajoittain esiin nouseva keskustelu neuleblogien sisäpiiristä. Ehkä sellainen on, en tiedä (luultavsti siksi, koska en itse siihen kuulu). :) Tietysti blogeihin syntyy pieniä kuppikuntia elämäntilanteen ja asuinpaikkojen suhteen ja erityisesti neuletapaamisten välityksellä, se on luonnollista. Eikä kukaan, kenen vuorokauteen kuuluu 24 tuntia, ennätä lukea ja kommentoida kaikkia blogeja. Mutta mietin lähinnä sitä, miten uudet neulebloggaajat kokevat tämän yhteisön? Onko tänne helppo tulla ja tuntuuko olo tervetulleelta? Vai tuleeko tunne, ettei tätä blogia kukaan lue?
Itse vanhana pieruna tunnen oloni välillä ulkopuoliseksi, mutta luulen että se johtuu paljolti luonteestani. En ystävysty helposti, mutta monista neulebloggaajista on tullut kuin se puuttuva sisko! :)
:)
EDIT-täti: Selvennettäköön vielä (vaikka alunperin ajattelin, etten tähän keskuteluun osallistu), että tämä piikki kohdistuu vain ja ainoastaan itseeni. Mielestäni ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa blogata, samoin kuin ei ole yhtä ja ainoaa totuutta. Tämä blogi on minun näköiseni, tylsä, harmaa ja huumoriton, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö lukisi värikkäitä ja nappuloita viliseviä blogeja. Olen lapseton, mutta luen erittäin mielelläni kakkavaipanhajuisia ja pikkuriiviöistä kertovia blogeja. Minut saat poistettua blogisi tilaajista vain huutamalla ja kiroilemalla hirvittävästi (varoitukseksi vielä, että pesin alle kouluikäisenä kaksi vuotta nuoremmalta serkkutytöltä suun saippualla kiroilun takia! :D ).
Blogeista saa keskustella ja kritisoida, mutta mitä perusteita kritiikille on, jos se ei ole rakentavaa?
Yksi asia, joka on jäänyt mieltäni vaivaamaan, on ollut ajoittain esiin nouseva keskustelu neuleblogien sisäpiiristä. Ehkä sellainen on, en tiedä (luultavsti siksi, koska en itse siihen kuulu). :) Tietysti blogeihin syntyy pieniä kuppikuntia elämäntilanteen ja asuinpaikkojen suhteen ja erityisesti neuletapaamisten välityksellä, se on luonnollista. Eikä kukaan, kenen vuorokauteen kuuluu 24 tuntia, ennätä lukea ja kommentoida kaikkia blogeja. Mutta mietin lähinnä sitä, miten uudet neulebloggaajat kokevat tämän yhteisön? Onko tänne helppo tulla ja tuntuuko olo tervetulleelta? Vai tuleeko tunne, ettei tätä blogia kukaan lue?
Itse vanhana pieruna tunnen oloni välillä ulkopuoliseksi, mutta luulen että se johtuu paljolti luonteestani. En ystävysty helposti, mutta monista neulebloggaajista on tullut kuin se puuttuva sisko! :)
Hösp. Ihan selvää sisäpiiriä. Sisäpiiriin pääsee a) lukemalla neuleblogeja b) kirjoittamalla sisäpiiristä c) kirjoittamalla neuleblogia d) tulemalla tapaamiseen d) olemalla ylipäätään kiinnostunut muista blogaajista, muiden blogeista
VastaaPoistamitkä tahansa vaihtoehdot a-d minkälaisina yhdistelminä haluat :)
Onpa kiva, että tämä keskustelu jatkuu!
VastaaPoistaNeuleblogistaniasta. Olen lukenut blogeja varmaan viime kesästä ja oman blogin perustin vuodenvaihteen tiimoilla. Yhteisöön ei välttämättä ole helppo tulla, minäkin keräsin kuukauden päivät rohkeutta salasanan takana. Enkä tiedä uskaltaisinko neuletapaamisenkaan.. Ei sillä ettenkö olisi sosiaalinen(kin), mutta se ei vaan ehkä ole mun juttu. Toisaalta: mistäs sen voi tietää jos ei kokeile :D
Neuleblogeja on kuin sieniä sateella. Hyvä niin, sillä kädentaitojen profiilinkohotus on kyllä tarpeen (ainakin minusta).
Itse toivon ja haluan omasta bloggaamisestani sen, että asetan itselleni haasteita: sivupohjan muokkaus, valokuvat.. ohjeita ei lueta ;) Ja ylipäätään kirjoittaminen kiinnostavasti ja ymmärrettävästi.
MIetin vielä tämmöseiä: Montako neuleblogia sulla on suosikkeina? Jätätkö viestejä?
Tottakai tulee surffailtua vähän siellä sun täällä, mutta ainakaan mun suosikit-lista ei juurikaan muutu. (Järkevää) kommentointia pitäis varmaan mun ainakin lisätä.
:)
VastaaPoistaHyvä juttu, ihan tosi..
Juuh, ihan samaa mieltä. Mä olen melko tuore bloggaaja, vasta tammikuusta asti näissä kuvioissa, mutta yhteisö on ollut todella hyvin lähestyttävä.
VastaaPoistaUusia kavereita on tullut pilvin pimein, olen osallistunut satunnaisesti neuletapaamisiin ja kommentoinut silloin tällöin muiden blogeissa.
En oikein usko mihinkään sisäpiireihin, koska minut on ainakin uutena otettu lämpimästi vastaan joka suunnalla, jota olen lähestynyt.
Uudesta blogaajasta voi ehkä tuntua orvolta alussa, jos on tottunut näkemään monissa blogeissa kymmeniä kommentteja, ja itselle ei tule yhtään. Vaatii paljon aktiivisuutta itseltä jotta saa lukijakunnan. Toista se oli silloin kun mä aloitin, jokainen uusi blogi toivotettiin tervetulleeksi _jokaisessa_ blogissa :D.
VastaaPoistaSisäpiirijuttuja liikkuu aina. Se on tavallaan vähän outoa. Eikö se ole ihan normaalia, että jos ihmiset ystävystyy he pitävät enemmän yhteyttä toisiinsa kuin joihinkin muihin? Kaverin blogiin tulee kommentoitua vaikkei itse postissa mitään erikoista sillä kertaa olisikaan.
Mun mielestä neuleblogit ja tapaamiset on ihan asiat erikseen, tapaamisethan on yleisesti neulojille, ei siellä tarvi bloggaaja olla. Itse koin aina jotenkin ahdistavana sen että tapaan miiteissä ihmisiä, jotka ehkä tietävät paljonkin minusta ja minä en välttämättä mitään heistä :D.
No nyt näin ekan kerran tuon napin...
VastaaPoistaIhan hyvin kirjoitit!Itse en ole viitsinyt pahemmin osallistua keskusteluun...
Hyvää pääsiäisen jatkoa!
Pörrö ja Susanna sanoivatkin sen, mitä mä ajattelen asiasta :).
VastaaPoistaItse usein morjestan uusia bloggaajia juuri siksi, että muistan vielä (hämärästi tosin), miten mukavaa alussa(kin) oli saada kommentteja.
Pitää vaan olla rohkea ja pyöriä joka paikassa, kyllä sitä väistämättä tutuksi tulee, jos haluaa.
Kaikkihan ei haluakaan sen enempää kaverustua ja toisille se tapahtuu ihan luontevasti :).
Mitääh, eipäs nyt yritetä mitään! Muistuttaisin vain, että a) sä olet yksi ensimmäisistä ja b) henkilö, joka lausui Ullan alkusanat, joten etköhän sä ole mukana ihan korviasi myöten. :)
VastaaPoistaKommentteja saa kun niitä kirjoittaa itesekin muille.
VastaaPoistaEikös se näin mene?
Mutta asiani oli se, että tulin toivottamaan
Riemullista pääsiäistä!
Kiitoksia kommenteista!
VastaaPoistaEi, en minäkään usko mihinkään sisäänpäinlämpiävän sisäpiirin olemassaoloon. Toki blogeissa liikkuu esim. niitä neuletapaamisissa lauottuja sisäpiirijuttuja, joita ei voi kirjoittaa blogiin. Minusta ne ovat vain hauska lisä ja on mukava huomata, miten moni on ystävystynyt blogien ulkopuolella! Ei kai tällainen Jaja-siskot -meininki voi onnistua muualla kuin neuleblogeissa! :)
Neuleblogien suosikesta: Minulla oli tilattuna vielä reilu vuosi sitten kaikki suomalaiset neuleblogit, mutta nyt se olisi mahdotonta. Tarkkaa määrää en tiedä, enkä millään ehdi joka kerta lukea kaikkia päivityksiä. Luen blogeja sitten enemmän kertarysäyksellä viikonloppuisin ja lomilla (ja tietysti työaikana, kun pitää nollata pääkoppaa). Suosikkilista on melko pysyvä ja luen etenkin uusia blogeja myös suosikkilistani ulkopuolelta.
Oma kommentointi on aika vähäistä, kuten .kirsi sen sanoi, järkevää kommentointia pitäisi lisätä.
Susannan kokemukset "blogijulkisuudesta" allekirjoitan täälläkin. Lähinnä tuntuu oudolta se, että joku perhetuttu tai sukulainen kertoo lukeneensa sen ja sen jutun blogista. Tulee tunne, että "apua, mitähän tilitystä sinne on tullutkaan kirjoitettua"! Mutta eipä se oikeastaan haittaa, vaan toivoisin tuttujen kommentoivan enemmän! *vilkutuksia*
Kommentteja on muutoinkin mukava saada, ja siksi tunnen omatunnon piston kohdallani. Niin kuin SeijaP kirjoitti, kommentteja saa, kun itse kommentoi. Toisaalta suuri osa viimeaikaisista bloggauksistani on ollut keskeneräisten töiden esittelyä, eikä niihin varmasti keksi mitään kommentoitavaa. Valmiita töitä on kivempi kommentoida!
Tämän kommenttikirjoituksen aikana on syöty puolikas anopin tuomasta suklaamunasta (nam!), siirretty liki nelimetristä pukkia ja kiipeilty tikkaille ojentamaan tapettileikkuria.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä tykkään lukea monia blogeja, valitsen satunnaisesti mitä lueskelen,, no tunnustan tuttujen blogit käyn läpi, no niitä on vähän. Minä jaksan ihmetellä miten ihmeessä jaksatte paivitellä ja kirjoitella juttujanne. Lukusession jälkeen tulee olo, kuin olis käyny kylässä. Mie oon niin laiska, että en viitsi itse pitää blogia, luen vaan ja kommentoinkin joskus.
VastaaPoistaMielestäni mitä yksinkertaisempi blogin pohja on sitä paremmin se toimii ja miellyttää silmää. Liiat nappulat ja blogielukat (tarkoitan niitä virtuaalisia!) häiritsevät vain silmää. Sullan on hieno blogi, jossa ei ole turhia krumeluureja!
VastaaPoistaTuuletin tässä taannoin päätäni bloggauksen muutaman aspektin suhteen. Olin ajatellut, että ajoittainen ulkopuolisuuden tunne on pitkälti kiinni itsestäni, mutta saamani kommentti pani ajattelemaan, että ehkä sisäpiirijutuissa sittenkin on jotakin. Nimittäin, tajusin oikeastaan ensi kertaa, kuinka läheisesti neulepapaamiset ja blogin pitäminen yhdistetään. Sattuneesta syystä olen 100% neuletapaamisten ulkopuolella. Joten, pitääkö sitten tehdä se johtopäätös, että tosiaan olen ja pysyn ulkopuolisena?
VastaaPoistaMeemulle olikin niin paljon asiaa, että vastasin hänen blogiinsa! :)
VastaaPoista(Ja poistettu kommentti ei ole anonyymi, vaan tuplana tullut oma postaus)
Puhutpa asiaa, puhutpa asiaa! Ajattelinpa minäkin ohittaa nämä arvosteluasiat, mutta kun puhut suullani yhdyn ajatuksiisi 100 prosenttisesti. Erilaiset kirjoitustavat ja asiat elävöittävät suuresti arkipäivääni. Sana on vapaa!
VastaaPoista;D Minä olen todennäköisesti tällainen väärin bloggaaja. Kierrän blogeissa, mutta en rohkene kommentoimaan. Aikakaan ei riitä kovin aktiiviseen kommentointiin.
VastaaPoistaKuvauksia-blogissani olen ollut enemmän äänessä, kun tunnen muutamia bloginpitäjiä...eli ihan, miten pörrö tuossa kirjoittaakin.
Ihan aina en kommentoi vaikka käynkin. Usein kommenttini ovat vain tylsiä tyyliin "ihania töitä" ;) Mut toisaalta kiva on itsekin saada vaikka niitä "yksinkertaisiakin" kommentteja.
VastaaPoistaJa kun itse kommentoi, saa myös vastakommentteja. Mulla on n. 100 suosikeissa mutta kaikkia en millään ehdi lukemaan. Muutaman "tutun" blogin luen ihan ekana ja sit mielen mukaan. Ne on vain kerätty sitä silmällä pitäen että sitten kun ehdin niin luen...
Omat kirjoitukseni ei todellakaan ole maailman mielenkiintoisimmasta päästä, mutta kirjoitan niinkuin osaan. Ihailen suuresti arkipäivien värikkyydestä kirjoittajia upeiden käsitöiden ohella ;)
Blogisi on ehdottomasti top kympissäni ;) Jatka samaa rataa!