7.10.08

Hiljaiseloa

Blogi jatkaa hiljaiseloa..

vasen, eli se parempi käsi paketissa, kyynärnivel paikoiltaan ja värttinäluun pää pirstaleina. Kaaduin metsässä kantoliinaillessa Aaron kanssa. Hätäännyin, meitä seuraamaan lähtenyt kissa säikähti metsätykonetta ja kaaduin maahan jääneeseen oksankarahkaan. Pojalle ei käynyt kuinkaan, pipo vain lensi päästä pois ja poika katseli silmät ymmyrkäisinä.

Kännykkää ei tietenkään ollut mukana, koska periaatteesta vastustan kaikkea kännykkä-ipod-mitäniitäliekään-hysteriaa. Vastedes lupaan yrittää muistaa pitää puhelimen (jossa on virtaa, terkut pirrelle) mukana.

Käden piti ensiksi olla vain sijoiltaan, mutta onneksi valitsin vaihtoehdoista kipulääkitys/nukutus sen vähemmän kivuliaan. Kävi ilmi, että luuta on murtunut. Seuraavaksi päiväksi leikkaus, joka kesti kolme tuntia. Sairaalassa kättä enemmän koski rintoihin, joita en pyynnöistä huolimatta (mitä, vieläkö sinä imetät 7 kk:n ikäistä lasta!) päässyt tyhjentämään synnytysosaston rintapumpulla. Oma 200 litraa lypsänyt Harmony ei enää pelittänyt yhdellä kädellä. Rintatulehdusta ei kuin ihmeen kaupalla tullut, vaikka olin liki 2 vrk tyhjentämättä rintoja. Ennen lähtöä tissit alkoivat tyhjentyä itsekseen kipsaushuoneen mukavassa lämmössä ja tietysti siitä syystä, että tiesin pääseväni Aaron luo. Mutta mahtoi siinä olla kipsaajasedällä oltavat... :)

Valmiita töitä ei ole hirveästi valmistunut, siitä on pitänyt huolen täydellisen rintalakon tehnyt Aaro. Päivät ovat täyttyneet maidon lypsämisestä (3-5 kertaa päivässä 1 h), syöttämisestä ja pullojen pesusta ja desinfioimisesta. Ja lypsämistä jatkan edellen, niin kauan kuin maitoa tulee. Maitoa tulee sairaanhoitajien tylystä kohtelusta huolimatta edelleen, tosin vähän vähemmän, joten korviketta pitää antaa kaveriksi.

Neuleita taidan esitellä enemmän ensi kerralla. Eli hyvin pian, koska kun en voi osallistua Aaron hoitoon, niin ylimääräistä aikaa on. Onneksi miehellä oli vielä 2 viikkoa isyyslomaa pitämättä ja välissä syysloma!

Tässä kuitenkin kuva Aarosta, 7 kk, päällä äidin ompelenat haalarit ja hattu. Kaavat syksyn Ottobresta, kankaat hyvin marinoituneita jämäpaloja. Haalarissa nyörien sijaan käytännöllisempi kuminauha vyötäröllä. Ja kädessä on tietysti tyyliin sopivat ruskea-vihreäpilkulliset lapaset.

19 kommenttia:

  1. Oh my goodness! Paranemisia nyt vaan, mä ainaki aattelin, että siellä on vaan vauva vaatinu kaiken huomion (pätevän näköinen isäntä, muuten).

    VastaaPoista
  2. öö siis nyt mä en ymmärrä? Eikö ne edes voineet hakea sulle toista konetta? Luulis, että varsinkin sairaalassa tietäisivät että niitä pitäis tyhjentääkin välillä...
    No, onneksi poika oli jo tuon ikäinen, muistan että itselläkin alkoi oma elimistö sopeutua niihin päiviin jolloin olin töissä tms, eikä tarvinnut töissä lypsää välillä. Alussahan ei voinut yli kuutta tuntia kärvistellä. Koitahan saada käsi kuntoon!

    VastaaPoista
  3. Voimia sulle! Onpa kumma etteivät sairaalassa ymmärrä että rinnat pitää saada tyhjäksi! Tiedän tunteen ja tiedän myös mitä on rintatulehdus - onneksi et saanut sitä!!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi7.10.08

    Kertakaikkiaan kurja homma :-(. Enkä minäkään ymmärrä sairaalan toimintaa. Hyvä että sentään säästyit rintatulehdukselta (mullakin on siitä kokemusta), vaikka muuten olikin noita vastoinkäymisiä yllin kyllin. Toivottavasti saat nyt vielä arjen rullaamaan, vauvan kanssa on tosi hankalaa yksikätisenä :-(.
    Ja kyllä se kännykkä on hyvä olla mukana, vaikka jostain syystä vahingot tuppaavat aina sattumaan juuri sillä kerralla kun se on jäänyt kotiin...

    VastaaPoista
  5. Anonyymi7.10.08

    Voi hurja mitä kokemuksia! Onneksi pojalle ai käynyt muksahduksessa kuinkaan. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi7.10.08

    Voi kurja, että on pitänyt noin käydä! :( Ja kurjaa, että imetys on tuosta kärsinyt, sillä niin ei todellakaan tarvitsisi olla! Itse olen joutunut äkilliseen leikkaukseen silloin, kun imetin esikoista, ja vauva sai olla koko ajan kanssani osastolla, kun olin sairaalassa + isälle järjestyi myös yösija samasta huoneesta, että pystyi yöllä auttamaan vauvaa rinnalta toiselle. Ja nukutuslääkärin kanssa sovittiin sellainen lääkitys, että pääsin imettämään heti heräämöstä päästyäni. Noita asioita pitää vain tiukkana osata vaatia. Ja kyllä 7 kk ikäistä vauvaa vielä kovastikin imetetään, eihän sen ikäinen vielä edes kiinteitä juurikaan syö!

    Toivottavasti saat vielä imetyksen sujumaan, ja alat pikku hiljaa parantua. Kyllä se elämä siitä vielä voittaa! :)

    VastaaPoista
  7. Hui, ihan sydän pamppaillen luin tekstiäsi. Säikähdyttävä kaatuminen ja kurjaa kohtelua sairaalassa - mitä ihmeen ammattitaitoista henkilökuntaa tuo muka on? Käsittämätöntä toimintaa.

    Toivottavasti käsi paranee ja poika lopettaa imulakon. Johtuukohan lakkoilu imetystauosta vai jostain muusta?

    VastaaPoista
  8. Että pistää raivoksi tuollainen sairaalahenkilökunta! Ne ei ilmeisesti sitten ole kuullut niitä imetyssuosituksia. Suomessa vuosi on suositeltu, mutta pidemmästä imetyksestä ei ole mitään haittaa - päin vastoin.

    Toivottavasti saat käden kuntoon ja pojan rinnalle. Kannattaa yrittää vielä.

    VastaaPoista
  9. Huh, huh.
    Taitaa olla muiden osastojen arki niin kaukana synnäriarjesta, että eivät ymmärrä...

    Voimia ja jaksamista.

    Niin ovat ne enkelit kyllä onneksi noiden pienten ihmisten suojana. Olisi voinut vaikka kuinka käydä.

    VastaaPoista
  10. Onpa pirteän näköinen poikanen! Hyvä että vauvalle ei käynyt kuinkaan ja toivottavasti sinun kätesi paranee nopeasti. Itselläni on ollut kantoliinaillessa pari kertaa hyvin lähellä kaatuminen ja olen aina säikähtänyt tilannetta aika tavalla.

    Olipa kurja sairaalakokemus - välillä tuntuu siltä että imetyssuositukset tunnetaan ainoastaan synnytyssairaaloissa jos niissäkään ja kyse on kuitenkin ihan virallisista suosituksista. Toivottavasti imetys lähtisi vielä sujumaan.

    VastaaPoista
  11. Mulla jäi kantoliinailut heti talvikelien tullen, pelkäsin niin paljon kaatumista. Olen jotenkin aika kompura muutenkin. Ihme, ettemme liinaillessa muksahdelleet. Paranemista sinulle!

    VastaaPoista
  12. Kiitokset!

    Aaro teki imemislakon jo 4,5 kk:n ikäisenä, ja sitä ennenkin suostui imemään vain osan maidosta rinnasta. Teho-osastolta jäi, kun imetystä ei alkuun voinut ajatella. Eli pumppaaminen on hyvinkin tuttua, 3 kk täyspumppailua takana! :)

    Sairaalan kohtelua osasin jo odottaa, synnytyksen jälkeen maidon pumppaamista neuvottiin vasta kolmantena päivänä,vaikka vointi olisi sallinut sen heti. PKKS ei ole muidenkaan kertomusten mukaan kovin imetysmyönteinen sairaala, vaikka imetyspoliklinikalla onkin aivan mahtavaa henkilökuntaa!

    Kakkavaipan vaihto onnistui yhdellä kädellä. Olen todella ylpeä itsestäni! :)

    VastaaPoista
  13. Hui kamala! On kyllä kummallinen suhtautuminen sairaalan väeltä. Ei kai sitä nyt rationaalisesti käyttäytyvä ihminen ihan vaan huvitellakseen pyydä päästä lypsämään... Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  14. Voi kun kurjaa... mulla on tota pullojen putsaamista (kaksoset eivät teho-osaston jälkeen oppineet syömään rintaa, joten lypsin kauan) ollut sen verran paljon, että Aventin mikrossa käytettävä sterilointivekotin on osoittautunut tosi käteväksi (pullot pestään, laitetaan tohon vekottimeen, laitetaan sinne vettä ja kansi kiinni ja sitten mikroon). Säästää aikaa ja hermoja.. eikä tule keitettyä pulloja pohjaan!

    Pikaista paranemista, koita jaksaa:) Aarosta on kasvanut suloinen pikkuherra!

    VastaaPoista
  15. Hurjan kuuloinen kokemus teillä, voimia kovasti parantumiseen.
    Ihan törkeää käytöstä sairaalassa, toivottavasti laitoit palautetta siitä.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi12.10.08

    Hei!
    Lukaisin sinun blogiasi ehkä vasta toista jkertaa, mutta heti koin empatiaakun kuulin kuinka tökerösti sairaaalan henkilökunta sinua kohteli. Minulla on 3 lasta ja kaikkia olen imettänyt ainakin vuoden!!! Palautteen antaminen olisi paikallaan, jos jaksat! Tuntuu ihmeelliseltä että mukamas 7 kk olisi se ika kun lopetetaan. Parasta ravintoahan se on.
    Mutta kaikkea hyvää sinulle ja voimia! Ihana lapsi sinulla!!:)
    tv Elisabet

    VastaaPoista
  17. Kiitos tuesta! Kuin ihmeen kaupalla maitoa tulee edelleenkin, joten pieni maitoparta saa edelleen suurinta herkkua. :) Palautteen antamista mietittiin nyt ja myös Aaron syntymän jälkeen (olimme ponnistusvaiheessa jopa puoli tuntia ilman kätilöä, vaikka kyseessä oli riskisynnytys ja teholla koko ajan valmius ottaa poika vastaan), mutta tällaisissa tilanteissa ei jaksa alkaa tappelemaan.. vaikka eihän asiat miksikään muutu, jos niiden antaa olla.

    VastaaPoista
  18. Tissit mahtuu oikein hyvin!! Ribbineulos joustaa, ja itseasiassa kaula-aukko oli enemmän kuin "antava" ennen kuin viimeistelin sen.

    Hyvä ohje, siihen vois ehkä vielä lisätä jopa lyhennettyjä kerroksia jos tuntuu.
    Suosittelen!

    VastaaPoista
  19. Oi, kuinka hän onkaan suloinen pieni miehenalku!

    Toivottavasti kätesi paranee pian!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!