Mignon

Ei se vielä suju kuin kehruuvalssi. Mutta rukki on, ja se on vanha ja kaunis. Mies teki pikaisesti puuttuville osille korvikkeet, hienommin viimeistellyt saan sitten ajan kanssa.

Kuvat on pikaisesti näpsäisty, pahoittelen huonoa laatua, mutta ei todellakaan ollut aikaa parin tunnin kuvaussessioihin. Pienempi mies esitti liian äänekkäitä vastalauseita alakerrasta, joten äidin oli mentävä. Kuvassa ensimmäinen kokeilu, valkoinen on hahtuvalankaa ja turkoosinsininen villatopsista. Eilisiltana opeteltuja. Hahtuvalangalla oli hyvä opetella polkemista ja käsien käyttöä. Vaikka aluksi tuntui mahdottoman vaikealta, niin aika nopeasti tuon oppi, ei se nyt niin kovin erilaista ollut värttinään verrattuna. Helpompaa jopa, kun ei tarvinnut huolehtia värttinän pyörimisestä ja langan kerimisestä varren ympärille.

Rukki on vanha, ilmeisesti Kiikan rukkeja. Vähän käytetty, mutta säilytyksessä osia oli kadonnut ja jotkut osat vähän pehmenneet. Rulla puuttui, mutta kätevä mies tekaisi sen minulle autotallissa käväistessään.

Mutta ihana se on, sanoinko jo miten ihana! Ja kaunis kuin mikä. Sillä ei ole vielä nimeä, Sylvi(a) sopisi, koska sain sen Sylvin päivänä. Miehen veljen vaimon mummon vanha rukki.





















Tässä näkyy rullankorvike ja eilen illalla kehrättyä lankaa. Ensimmäisiä siis. Tänään Aaron päiväunien aikaan sain jo kehrättyä ja kerrattua pienen nöttösen samaa vihreää.