Voi pojat!

Taitaa olla taas vuotuisen blogipäivityksen aika.. 

Blogin pitäminen, kuten lähes kaikki muu normaali toiminta jäi, kun oli raskaana. Kaksosten odotus on ras-kas-ta. Uskotteko? Alun tyrmäävän pahoinvoinnin ja väsymyksen jälkeen siirryin sujuvasti loppuraskauden vaivoihin. Koska odotin identtisiä kaksosia, jouduin ravaamaan seurantaultrissa joka toinen tai joka viikko (ja ne piti maksaa itse..). Äitini jäi onneksi vuorotteluvapaalle joulukuun alussa ja otti hoitaakseen isommat lapset. Minä sain levätä, enkä kyllä enää muuhun olisi kyennytkään. Pienikin jalkeilla olo aiheutti supistuksia ja kipuja ja lääkärit käskivät olemaan makuuasennossa mahdollisimman paljon, jotta vauvat saataisiin pysymään masussa mahdollisimman kauan.

Tammikuun alussa olin sitten taas menossa piipahtamaan eräälle kontrollikäynnille sairaalaan. Ajattelin ottaa sukantekeleen mukaan, että on taas jotain tehtävää odotellessa (ja lääkäriajat eivät koskaan ole myöhässä, kun on neule mukana, mutta unohdapas neule kotiin!). Piipahdus venyi 2,5 viikon mittaiseksi ja sairaalasta kotiuduin yhdessä kahden poikavauvan kanssa. Minut otettiin sairaalaan sisään raskausmyrkytyksen oireiden vuoksi ja tilannetta seurattiin reilu viikko ennen kuin synnytys käynnistettiin. Pojat syntyivät hyvän kokoisina raskausviikolla 35+3, mutta joutuivat pienten viikkojensa takia lastenteho-osastolle seurantaan. Minun vointia seurattiin myös tarkasti ja näin jälkikäteen olen vasta tajunnut, miten heikko vointini oli.

Mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja meillä on nyt kaksi hyvin samannäköistä veijaria! Ylemässä kuvassa juuri kotiutuneena reilun viikon ikäisenä ja alemmassa kuvassa n. 3 kk ikäisenä.

 

Näiden veijareiden kanssa riittää puuhaa, mutta ihania he ovat! Niin kuin myös Isoveli ja Isosisko.