Pitkä jouluinen rosollipostaus

 Ihan vaan muutama joululahja tuli tehtyä. Aina ajattelen, että tänä vuonna en sitten tee itse, vaan ostan valmiina ja pääsen helpommalla. Sitten kuitenkin tulee idea, toinen ja kolmas ja lopulta huomaan olevani keskellä keskeneräisten joululahjakäsitöiden kasaa ja joulu kolkuttelee ovella. Luvassa siis pitkä sillisalaatti viime aikojen tekemisiä. 

Mutta ensiksi tärkeimmät, eli oman pesueen jouluvaatteet. Alkuun yhteiskuva koko katraasta. Isoveli on juuri ennen kuvan ottamista itkettänyt siskoa. Kuvattavana oleminen on vaikeaa, tämä taisi olla suurin piirtein paras kuva kymmenestä otetusta. Onneksi ei enää tarvitse ajatella filmin kulumista... 

Aaron ja poikien paidat on PaaPiin hiekanväristä Talvi-trikoota. Lisänä sinne tänne aplikoituja punaisia tonttuhattuja. Kaava joku Ottobren peruspaidan kaava ja koko 134 cm.

Venlan mekko on myös parin vuoden takaissesta Ottobresta, en muista mallia. Aika leveä on. Lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Hihoihin olisi saanut laittaa enenmmänkin. Ehkä lisään myöhemmin resorit, jotta menee pidempään (ja kun leveys alkaa olla sopiva..)

Itselle tein mekon Ikasyrin Suttupitsii-trikoosta. Viimeinen kaksoisneula oli kummasi katkennut neulatyynyssä ihan itsekseen ja juuri jouluaaton attona. Niinpä ompelin kääntet väliaikaisesti tavallisella ompeleella. Korjaan kunhan jatkan. Ruma se on noin, mutta sainpahan jotain vaatetta jouluksi! 

Ja sitten niitä lahjoja. Mekotettavia tyttöjä oli muutama. Kankaina Aurinkopeuraa, Persikanväristä Siiriä ja Myyryä sekä violettia Sammalpolkua. Pari eri kaavaa, koot 98-116 cm.

Poikiakin lahjottavista löytyy. Yläkuvassa PaaPiin Vintage autot, harmaan koko 128 ja petrolin 122 cm. Alakuvassa traktoridigitrikoota ja työkoneita muitaakseni Jyväskylän kangaskaupasta eli entisetä Kestovaippakaupasta. Näissä koot 86 cm ja 110 cm. 

Suvun vielä hetken uusin tulokas sai bodyn (koska jännästi se viikkoa ennen joulua aloitettu villahaalari ei ennättänyt valmiiksi). Koko 74 cm ja kangas en muista mistä, kaupanpäällispalanen, joka oli juuri omiaan vauvan bodyyn. Tämä meni pojalle, mutta värityksen puolesta aika unisex. 

Ja muutama pipo tuli tehtyä. Aurinkopeuraa kaverille ja kummilapsen äidille ja Pehemiän ihanaa Babushka Roses-trikoota mustapohjaisena esikoisen opelle. 

Joululahjkoiksi neuloin yhteensä kolmet Kupla-lapaset, tässä kuvissa niistä kahdet. Viime vuonna neulotut omat ovat alun pettymyksen jälkeen osoittautuneet varsin ihanaksi käytössä. Lapasiin käytin varastosta löytyneitä Dropsin Karisma-lankoja. Ehkä pitää tehdä vielä itselle yhdet, punavalkoiset vaikka? 

 Pikkuveli sai kynsikkäät. Ohje oli joku Ravelryn ilmaisohje, mutta jouduin kovasti poikkeamaan siitä. Peukalon jälkeen olisi pitänyt neuloa vain n. viisi kerrosta ennen pikkusormen kohtaa. Ei olisi sopinut edes omaan käteen, saati melkein parimetrisen pikkuveljen!  Lankana Fabel. 

Sitten lapaset miehelle ja itselle. Miehen lapaset seiskaveikan jämiä. Omat lapaset jesaria ja ne on aloitettu viime joulun aikoihin. Lapasen tekeleet sujahtivat muutossa johonkin epämääräiseen lankapussiin ja muistin ne vasta vähän aikaa sitten. Toinen lapanen valmistui nopeasti, koska onneksi olin kirjoittanut silmukkamääriä muistiin. Näistä piti tulla ohje Ullaan, mutta päädyin neulomaan hieman monimutkaisemman mallin samalla idealla. Mutta sen näette sitten seuraavassa Ullassa helmikuun lopussa. 

Osallistuin Facebookin ompeluaiheisen ryhmän yllätysompeluun, jossa tilasimme pätkän kangasta tietämättä etukäteen millainen kangas tulee olemaan. Sika säkissä siis. Kangasta odoteltiin monta kuukautta ja ensinäkemältä kangas oli aivan kamala. Hirveä sillisalaatti ja tarkoitus oli ommella kankaasta jotain kivaa itselle. Ensimmäinen ajatus oli yöpaita tai pitkät kalsarit. Sitten Marimekko-tyylinen leveä tunika taskuilla. Paitsi että en ole yhtään Marimekkoihminen. Lopulta päädyin tekemään kankaasta hameen ME&I:n hameesta ideaa ottaen. Helma on hieman levenevä ja vyötäröllä on korkea kaksinkertainen trikookaitale. Tuli kiva! Kuvissa hame on ilman helman käännettä, koska uudet kaksoisneulat katkenneen tilalle eivät vielä olleet ennättäneet tulla postissa. Kuvittele siihen siis kapea käänne kaksoisneulalla tikattuna.  

Tässä hame vielä takaa. Leikkaisn kankaan tarkoituksella siten, etteivät violetit osuudet tulleet kohdakkain. Nyt hame näyttää ikään kuin neljästä kaitaleesta ommellulta. Eikä tuo lohipersikka ole enää niin paha. Hametta voi pitää kummin päin tahansa, ellei välttämättä halua lohipersikkaläikkää peppua korostamaan. Lopputulos yllättävän kiva, saattaa jopa tulla uusi suosikkivaate. Hame yhdistyi yllättävän kivasti moneen vaatekaapin yläosaan. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut!

Vielä viimeisimmäksi esikoisen uusi paita. Kangas on Tyyne-Esteriltä tilattua Minions-digitrikoota. Aaro suunnitteli itse värityksen. Kaava on taas jokin Ottobresta otettu. Takakappale on mustaa ja nuo olan mustat palaset korostavat kivasti koululaisen kovasti leventyneitä hartioita. Minne se äidin pikkupoika katosi?