Eka- tai tokaluokkalaisena ihmettelin, miksi äiti ei käytä joululahjaksi saamaansa pannulappua. Oli sen virkkaamisessa niin kova työ. Virkkasin sormet hiessä ja aina opettaja tuli ja käski purkaa. Kertaakaan se ei näyttänyt vasurille kädestä pitäen mitä piti tehdä. Sain kuulla tehneeni kiinteiden silmukoiden sijaan piilosilmukoita (ilmankos ei työ oikein edistynyt...) Pannulappu roikkui keittiössä hienosti esillä muiden likaisempien pannulappujen rinnalla, joten arvelin, että pannulappu oli liian hieno käytettäväksi.
Pannulappu
Lanka: punainen ja luonnonvalkoinen sekoitelanka 80-luvulta
Koukku: ?
Koko: tuskin edes 10 cm korkea..
Muutama vuosi sitten äitini antoi pannulapun minulle muistoksi (repesin nauramaan). Nyt tiedän.
Aivan mielettömän suloinen! Siinä on ollut työtä jos piilosilmukoilla olet yrittänyt korkeutta työhön saada.
VastaaPoistaTosta tulikin mieleen, että minä taas nikkaroin alta kouluikäisenä linnunpöntön ja monta vuotta ihmettelin, kun mummu ei ole sitä puuhun laittanut. Olisi kiva nähdä pönttö nyt, ei nimittäin vasara edelleenkään kovin hyvin kädessä pysy.
Liikuttava! :)
VastaaPoistaVoi, reppana pannulappua. Se on kovalla työllä ja lämmöllä virkattu!
VastaaPoistaAivan hurmaava pannulappu! Tuo kansallisaarre kannattaa ehdottomasti panna visusti talteen myöhempien sukupolvien ihailtavaksi :-)
VastaaPoistaHarmi, että ei ole tullut säilytettyä omia ensimmäisiä virkkuu- / neulontatöitä. Ne ovat varmaan kaikessa komeudessaan olleet vähintään yhtä hienoja kuin tuo sinun pannulappusi ;-)
Oijoi miten onkin suloinen. Siitä näkee todella käden jäljen, sitä on rakkaudella pakerrettu! Mie olen varma että se oli liian arvokas käytettäväksi! Ihana että sulla on nyt jemmassa tuommoinen muisto :)
VastaaPoistaSöötti! Missähän mun kaikki tekeleeni ovat? Iskä varmaan hävittänyt, kun eivät miehet tämmöisten päälle ymmärrä.
VastaaPoistaOi että, jotenkin on kyllä niin liikuttavan suloinen!
VastaaPoistaMinun ensimmäisiä töitä ei taida olla jäljellä mitään :( Olemme muuttaneet niin monesti, että ne ovat "kadonneet". ja toisaalta muistan niitä kyllä käytettäneenkin paljon (pannulappuja koko suvulle siis ;) )
Onhan sulla muistoja tallessa! Ilmi selvästi on ollutkin liian hieno käytettäväksi. Ja tärkeä äidillesi, kun on sitä säästänyt. Panetko lasin alle? Voin vain kuvitella mikä itku ja hammasten kiristys vasurille virkata oikealla...
VastaaPoistaliinu: ihan vasenkätisesti minut koulussa opetettiin virkkaamaan ja neulomaan -äiti ei uskaltanut opettaa oikeakätisesti, koska silloin se oli "väärin". Ope vaan ei osannut opettaa meitä luokan kahta vasuria, mutta siihen aikaan vasenkätiset piti opettaa vasenkätisiksi, myös esim. pallonheitossa, jota olin lapsesta asti heittänyt oikealla kädellä!
VastaaPoistaOnpa lutunen! Ja näyttää kyllä hämäävästi että se ois ollu kovassakin käytössä. ;)
VastaaPoistaHih, onpas suloinen. Minä olin perfektionisti jo pienenä ja väkersin tuskastuttavan hitaasti kaikki silmukat niin siistiksi. Jätin kuitenkin aina reunimmaisen silmukan virkkaamatta ja siitä tulikin kolmiomainen! Harmi vain että se korjattiin jälkeenpäin.
VastaaPoistaVoi että, kerrassaan lutunen. :o) Äiti on sen rakkaudella säästänyt. :o) Ihana.
VastaaPoistaYhdyn ihastelijoiden joukkoon. Me virkattiin alaluokilla kissa ja muistan, kuinka en millään saanut kissan korvia päättymään... joten mun pehmolelusta taisi tulla pupu tai joku pupun ja kissa sekoitus :D
VastaaPoistaPehmolelu taitaa olla viellä tallessa samassa laatikossa mieheni koulussa askarteleman kissan kanssa.
Sun äiti kyllä saa täydet pisteet! Ihanaa, että sulla on lapsena jäänyt tuollainen ajatus, että pannulappu on liian hieno käytettäväksi mieluummin, kuin että se ei kelpaa. Siinä onkin kellä tahansa vanhemmalla tekeminen, että ei latista lapsen intoa mitätöimällä toisen tekemää työtä. Sun pannulapun voi tulkita osoitukseksi siitä, kuinka paljon äitisi sinua rakastaa - minun silmissäni määärättömästi :)
VastaaPoistaHei! Jos halua käydä katsomassa minun kissaani, niin klikkaa viimeiseen postaukseen ;)
VastaaPoista