Osallistuin loppysyksystä Stephen Westin mysteerihuivi-KAL:iin. Ja kun Westiä neulotaan, sitä tehdään sitten täysillä. Langoiksi valitsin omalta mukavuusalueeltani Väinämöisen okrankeltaisen Antiikin ja petrolinsinisen Valaan laulun ja näiden pariksi vähän vieraamaan, alunperin tyttären villatakkiin kaavaillun pinkin Ärjyn. Huivia neuloessa monilla oli ongelmia langan riittävyyden kanssa, mutta minä tarvitsin vain muutaman metrin lisää pinkkiä lankaa. Ilmeisesti käsialani ei nyt sitten olekaan niin kovin löysä, kuten olen luullut, koskapa huivistakin tuli muihin verrattuna pienehkö. No, riittävän suuri kuitenkin, että sen saa huivineulan avulla pysymään paikoillaan. Siipiväli on noin 150-160 cm.
Iih! Lumituisku yllätti!
Huivia oli hauska neuloa, puudutus iski ainoastaan i-cord-päättelyssä. Tosin välissä oli liki kuukausi, etten neulonut huivia joulu(lahja)kiireiltäni. Värit näyttävät kivalta yhdessä, eikä Väiski kutita minua. Kyllä tästä taisi käyttöneule tulla!
Huivissa on kauniita yksityiskohtia. Alun simpuukamainen muoto on kaunis ja raidat korostavat sitä. Yläreunan suolipalmikoksi ristitty reunus asettui kivasti kostutuksessa, eikä enää ole liian muhkea. Alareunaan neuloin hörsylät, koska tähän nyt vaan piti saada ympättyä kaikki mitä ohjeessa oli. Huivin reunuksissa kiertää i-cordia, joten huivi on todella viimeistellyn oloinen. Mutta ei kiitos i-cord-päättelyä nyt ihan vähään aikaan! Jos seuraavaksi hyökkäisin Loistavien niittyjen pariin, niin saisin ehkä vähän pienennettyä keskeneräisten neuleiden kasaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!