Podcastin jakso 13 ja pellavahame

Podcastin 13. jakso on katsottavissa nyt. Luvassa mm. synttäriarvonnan voittaja sekä valmistuneiden töiden esittelyä.

Heidin neulehöpinät- podcastin innoittamana päätin vihdoin neuloa itselleni kesähameen pari vuotta marinoituneista Dropsin Bomull-Lin pellavalangoista. Ohjeen otin Dropsin sivuilta, mutta en tietenkään voinut neuloa sitä ohjeen mukaan helmasta alkaen. Loin vyötärön silmukat väliaikaisaloituksella varapyöröpuikon kaapelille, jätin odottamaan ja neuloin vyötärökaitaleen taitteen. Näin sain kätevästi yhdistettyä odottavat silmukat neuleen silmukoiden kanssa suoraan pyöröpuikolta eikä silmukoita tarvinnut ommella neulalla tai siirrellä apulangalta puikolle. Sitten vaan posottelin lisäten silmukoita ohjetta soveltaen. 

Ensimmäinen aloitus hameesta oli aivan liian suuri, joten päädyin pienempään kokoon. Puikot minulla oli reilusti pienemmät kuin ohjeessa, koska halusin tarpeeksi tiiviin neulepinnan. Tiheämmästä neuleesta johtuen ohjeessa annettu lankamäärä ei aivan riittänyt, vaan lankaa meni kerä enemmän. Ja sekin loppui päättelykerroksella! Vaan ei hätää, onneksi lankavarastosta löytyi tarpeeksi lähellä ollutta Dropsin Parisia petrolinsinisenä ja päättelin muutamat loput silmukat sillä. Tarkkaan katsoessa värin erottaa, mutta jos ei tiedä etsiä, niin täydestä menee! 

Ja hameesta tuli ihana! Lanka oli kamalaa neulottavaa, hirvittävän kovaa ja paperinarumaista, halkeilevaakin. Mutta kylvyn jälkeen tästä tuli uusi lempivaate! 

Pellavahame (Ravelryssä I am the Sky)
Lanka: Drops Bomull-Lin sininen 450 g
Puikot: 3,5 mm

Jo aiemmin valmistuneena neuleena esittelen nyt tyttärelle kevätjuhlii lämmikkeeksi neulomani boleron. Ohje on muutama päivä sitten syöpään menehtyneen Anadiomenan eli Elena Nodelin Summer Days. Taattua laatua, todella hyvin ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu ohje ja loppuun asti mietityt yksityiskohdat. Lankana bolerossa on tyttären heräteostos parin vuoden takaa, eli Tokmanneilla myynnissä ollut Nako Moonlight. Silkkaa tupperwarelammasta ja kovahkoa kimalletta. Mutta tytär tykkää. Napitkin löytyivät omasta varastosta, taitavat olla jotkin äidin nappikätköstä napatut jostain vaatteesta puretut. 

Summer Days (rav)
Lanka: Nako Moonlight 80 g
Puikot: 3,0 mm

Podcast, osa 2: Sukkia

Podcastin toisessa osassa puhutaan villasukista.

Oheislukemisto

Valmiit:
Perussukat Regian Kaffe Fasset Design Line värissä Caribbean Landscape
Junasukat harmaasta Lanettista

Tekeillä:
Keväthuuma vihreästä Nallesta, suunnittelija TiinaKuu

Kirjat ja mainitut sukat:
Wendy D. Johnson: Socks from the Toe Up (vaalean turkoosit sukat nimeltään Riding on the Metro)
Cookie A: Sock Innovation (keltaiset sukat nimeltään Glynis)
Tiina Kaarela: Puikkomaisterin sukkakirja (Loistavat niityt)
Anne Merrow: Sockupied (suunnitteilla Cookien Passerine socks)
Terhen, oma sukkamalli, smaragdinvihreät sukat
Laulujuhlille Sortavalaan, valkoiset punakuvioiset. Kirjasta Sukupolvien Silmukat
Vöyrin sukat, harmaa-valkoiset polvisukat, kirjasta Suomalainen sukkakirja ja Venla Kodin suuri käsityökirjasto

Päällä:
Old Romance, suunnittelija Joji Locatelli, lankana Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Munakoiso
Mekko, kaavana Ottobren Autumn Mood -kaava muokattuna, trikookangas Verson Puodin Paratiisin karuselli


Alennuskoodi Terhen-sukkiin on "podcast", mutta pääset Ravelryn ostoskoriin suoraan tästä.

Uusin Ulla ja Kinosten ohje

Uusi Ulla ilmestyi eilen illalla. Upean kansikuvahuivin ja muiden ihanien neuleiden lisäksi sieltä löytyy ohje myös minulta, Kinos-lapaset.

Sain idean lapasiin miettiessäni, miten lyhennettyjä kerroksia voisi hyödyntää lapasissa. Ja raidat on nyt vaan aina kivoja. Ensimmäisen version lapasista tein vain kaksivärisenä ilman raitoja, mutta se oli vähän tylsän näköinen. Joten raitoja piti laittaa. Ja lyhennettyjen kerrosten väliin vielä yksi raitaosuus. Se oli ainoa, jonka neulominen ei onnistunut kerralla. Aina meinasi kirrata tai vetää  johinkin suuntaan. Nyt se on mielestäni niin hyvä, kun sen vain sain. 

Lapaset on neulottu Dropsin Karisma- ja Cascaden 220 (tuttavallisemmin jesari) -lankojen jämistä. Pohjaväriä harmaata kuluu eniten, mutta lapaset ovat siitä armeliaat, että ne voi neuloa hyvinkin pienistä jämäpalleroista ja juuri niin monivärisiksi kuin sielu sietää. Raitaosuuksia voi halutessaan neuloa myös yksivärisiksi tai tehdä vielä villimmät versiot itseraidoittuvasta langasta. Tai sitten voi pysyä coolina ja tyylikkäänä ja neuloa hililtymmät kaksi- tai kolmeväriset lapaset. Yritän joskus saada aikaiseksi kirjoittaa ohjeen myös alakoululaisen lapsen kokoon, mutta siihen asti kokoa voi yrittää suurentaa tai pienentään lankavalinnoilla. 

Lapasia kuvatessa oli muuten kylmä! Pakkasta oli -25, joten kovin kauaa ei kuvien napsimiseen mennyt!


(English translation of Kinos mittens is available as a free Ravelry download)

Pitkä jouluinen rosollipostaus

 Ihan vaan muutama joululahja tuli tehtyä. Aina ajattelen, että tänä vuonna en sitten tee itse, vaan ostan valmiina ja pääsen helpommalla. Sitten kuitenkin tulee idea, toinen ja kolmas ja lopulta huomaan olevani keskellä keskeneräisten joululahjakäsitöiden kasaa ja joulu kolkuttelee ovella. Luvassa siis pitkä sillisalaatti viime aikojen tekemisiä. 

Mutta ensiksi tärkeimmät, eli oman pesueen jouluvaatteet. Alkuun yhteiskuva koko katraasta. Isoveli on juuri ennen kuvan ottamista itkettänyt siskoa. Kuvattavana oleminen on vaikeaa, tämä taisi olla suurin piirtein paras kuva kymmenestä otetusta. Onneksi ei enää tarvitse ajatella filmin kulumista... 

Aaron ja poikien paidat on PaaPiin hiekanväristä Talvi-trikoota. Lisänä sinne tänne aplikoituja punaisia tonttuhattuja. Kaava joku Ottobren peruspaidan kaava ja koko 134 cm.

Venlan mekko on myös parin vuoden takaissesta Ottobresta, en muista mallia. Aika leveä on. Lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Hihoihin olisi saanut laittaa enenmmänkin. Ehkä lisään myöhemmin resorit, jotta menee pidempään (ja kun leveys alkaa olla sopiva..)

Itselle tein mekon Ikasyrin Suttupitsii-trikoosta. Viimeinen kaksoisneula oli kummasi katkennut neulatyynyssä ihan itsekseen ja juuri jouluaaton attona. Niinpä ompelin kääntet väliaikaisesti tavallisella ompeleella. Korjaan kunhan jatkan. Ruma se on noin, mutta sainpahan jotain vaatetta jouluksi! 

Ja sitten niitä lahjoja. Mekotettavia tyttöjä oli muutama. Kankaina Aurinkopeuraa, Persikanväristä Siiriä ja Myyryä sekä violettia Sammalpolkua. Pari eri kaavaa, koot 98-116 cm.

Poikiakin lahjottavista löytyy. Yläkuvassa PaaPiin Vintage autot, harmaan koko 128 ja petrolin 122 cm. Alakuvassa traktoridigitrikoota ja työkoneita muitaakseni Jyväskylän kangaskaupasta eli entisetä Kestovaippakaupasta. Näissä koot 86 cm ja 110 cm. 

Suvun vielä hetken uusin tulokas sai bodyn (koska jännästi se viikkoa ennen joulua aloitettu villahaalari ei ennättänyt valmiiksi). Koko 74 cm ja kangas en muista mistä, kaupanpäällispalanen, joka oli juuri omiaan vauvan bodyyn. Tämä meni pojalle, mutta värityksen puolesta aika unisex. 

Ja muutama pipo tuli tehtyä. Aurinkopeuraa kaverille ja kummilapsen äidille ja Pehemiän ihanaa Babushka Roses-trikoota mustapohjaisena esikoisen opelle. 

Joululahjkoiksi neuloin yhteensä kolmet Kupla-lapaset, tässä kuvissa niistä kahdet. Viime vuonna neulotut omat ovat alun pettymyksen jälkeen osoittautuneet varsin ihanaksi käytössä. Lapasiin käytin varastosta löytyneitä Dropsin Karisma-lankoja. Ehkä pitää tehdä vielä itselle yhdet, punavalkoiset vaikka? 

 Pikkuveli sai kynsikkäät. Ohje oli joku Ravelryn ilmaisohje, mutta jouduin kovasti poikkeamaan siitä. Peukalon jälkeen olisi pitänyt neuloa vain n. viisi kerrosta ennen pikkusormen kohtaa. Ei olisi sopinut edes omaan käteen, saati melkein parimetrisen pikkuveljen!  Lankana Fabel. 

Sitten lapaset miehelle ja itselle. Miehen lapaset seiskaveikan jämiä. Omat lapaset jesaria ja ne on aloitettu viime joulun aikoihin. Lapasen tekeleet sujahtivat muutossa johonkin epämääräiseen lankapussiin ja muistin ne vasta vähän aikaa sitten. Toinen lapanen valmistui nopeasti, koska onneksi olin kirjoittanut silmukkamääriä muistiin. Näistä piti tulla ohje Ullaan, mutta päädyin neulomaan hieman monimutkaisemman mallin samalla idealla. Mutta sen näette sitten seuraavassa Ullassa helmikuun lopussa. 

Osallistuin Facebookin ompeluaiheisen ryhmän yllätysompeluun, jossa tilasimme pätkän kangasta tietämättä etukäteen millainen kangas tulee olemaan. Sika säkissä siis. Kangasta odoteltiin monta kuukautta ja ensinäkemältä kangas oli aivan kamala. Hirveä sillisalaatti ja tarkoitus oli ommella kankaasta jotain kivaa itselle. Ensimmäinen ajatus oli yöpaita tai pitkät kalsarit. Sitten Marimekko-tyylinen leveä tunika taskuilla. Paitsi että en ole yhtään Marimekkoihminen. Lopulta päädyin tekemään kankaasta hameen ME&I:n hameesta ideaa ottaen. Helma on hieman levenevä ja vyötäröllä on korkea kaksinkertainen trikookaitale. Tuli kiva! Kuvissa hame on ilman helman käännettä, koska uudet kaksoisneulat katkenneen tilalle eivät vielä olleet ennättäneet tulla postissa. Kuvittele siihen siis kapea käänne kaksoisneulalla tikattuna.  

Tässä hame vielä takaa. Leikkaisn kankaan tarkoituksella siten, etteivät violetit osuudet tulleet kohdakkain. Nyt hame näyttää ikään kuin neljästä kaitaleesta ommellulta. Eikä tuo lohipersikka ole enää niin paha. Hametta voi pitää kummin päin tahansa, ellei välttämättä halua lohipersikkaläikkää peppua korostamaan. Lopputulos yllättävän kiva, saattaa jopa tulla uusi suosikkivaate. Hame yhdistyi yllättävän kivasti moneen vaatekaapin yläosaan. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut!

Vielä viimeisimmäksi esikoisen uusi paita. Kangas on Tyyne-Esteriltä tilattua Minions-digitrikoota. Aaro suunnitteli itse värityksen. Kaava on taas jokin Ottobresta otettu. Takakappale on mustaa ja nuo olan mustat palaset korostavat kivasti koululaisen kovasti leventyneitä hartioita. Minne se äidin pikkupoika katosi? 

The Doodler

Osallistuin loppysyksystä Stephen Westin mysteerihuivi-KAL:iin. Ja kun Westiä neulotaan, sitä tehdään sitten täysillä. Langoiksi valitsin omalta mukavuusalueeltani Väinämöisen okrankeltaisen Antiikin ja  petrolinsinisen Valaan laulun ja näiden pariksi vähän vieraamaan, alunperin tyttären villatakkiin kaavaillun pinkin Ärjyn. Huivia neuloessa monilla oli ongelmia langan riittävyyden kanssa, mutta minä tarvitsin vain muutaman metrin lisää pinkkiä lankaa. Ilmeisesti käsialani ei nyt sitten olekaan niin kovin löysä, kuten olen luullut, koskapa huivistakin tuli muihin verrattuna pienehkö. No, riittävän suuri kuitenkin, että sen saa huivineulan avulla pysymään paikoillaan. Siipiväli on noin 150-160 cm.

Iih! Lumituisku yllätti! 

Huivia oli hauska neuloa, puudutus iski ainoastaan i-cord-päättelyssä. Tosin välissä oli liki kuukausi, etten neulonut huivia joulu(lahja)kiireiltäni. Värit näyttävät kivalta yhdessä, eikä Väiski kutita minua. Kyllä tästä taisi käyttöneule tulla!

Huivissa on kauniita yksityiskohtia. Alun simpuukamainen muoto on kaunis ja raidat korostavat sitä. Yläreunan suolipalmikoksi ristitty reunus asettui kivasti kostutuksessa, eikä enää ole liian muhkea. Alareunaan neuloin hörsylät, koska tähän nyt vaan piti saada ympättyä kaikki mitä ohjeessa oli. Huivin reunuksissa kiertää i-cordia, joten huivi on todella viimeistellyn oloinen. Mutta ei kiitos i-cord-päättelyä nyt ihan vähään aikaan! Jos seuraavaksi hyökkäisin Loistavien niittyjen pariin, niin saisin ehkä vähän pienennettyä keskeneräisten neuleiden kasaa. 

Waggle Dance

Sain kesällä testineulottavaksi RoseHiverin (mm. Water for the Elephants -sukat) suunnittelemat Waggle Dance -lapaset (rav). Ohje oli DK-paksuiselle langalle ja sisälti paljon palmikoita. Penkaisin vähän lankavarastoa ja päädyin sammaleenvihreään itsevärjättyyn  Novitan Nalleen. Lanka on sport-vahvuista eli ohuempaa kuin ohjeessa, mutta halusin istuvammat lapaset. Oman padan kautta käyneenä lanka tuntuu vähän pehmeämmältä ja ainakin tämä muutaman vuoden takainen valkoinen pohja oli ihan siedettävän tuntuista. Käyttökokemusta lapasista ei vielä toistaiseksi ole, ei se mennyt kesä nyt sentään niin kylmä ollut! 

Lapasia oli mukava neuloa ja palmikoista huolimatta ne valmistuivat nopeasti. Peukalon muotoilu oli vähän erikoinen eikä ihan omaan makuuni, mutta testilapasissa noudatin ohjetta orjallisesti. Tosin jouduin neulomaan peukut muutaman kerroksen lyhyemmiksi, koska muuten niistä olisi tullut hurjan pitkät. Lapasista tuli ohuemmasta langasta ja pienemmistä puikoista huolimatta reiluhkon kokoiset. Yleensä minulla kyllä käy aina niin, että lapasista saa tehdä suosiolla pienemmät kuin ohjeessa. Nakkisormi mikä nakkisormi! 

Syysompeluksia

Alkusyksystä ostin vinon pinon PaaPiin syksyn uutuustrikoita. Syksy ennätti jo vaihtua melkein talveksi ennen kuin ennätin ommella ensimmäistäkään kangasta vaatteeksi!

Ompelin itselleni Ottobren Autumn Mood -tunikan ruosteen värisestä Sammalpolku-trikoosta ja sille pariksi okrankeltaiset legginssit myös PaaPiin Spotty-kuosista. Kaapissa on vielä petrolia Sammalpolkua ja sukkien väristä päätellen sekin sopii legginssien pariksi. 

Taisin vahingossa käyttää tällä kertaa Autumn Moodista muokkaamatonta kaavaa, koska se ei oikein istu. No, rintamuotolaskokset olin tähänkin jo piirtänyt ja ihan käyttökelpoinen tuli.

Tytär ihastui Majapuun Lumikki-trikooseen ja sai siitä tunikan. Olisi kuulemma pitänyt ommella kesämekko... Kaverina pupulegginssit, kangas lienee Kestovaippakaupasta, ellen väärin muista. Molemmissa pituutta reilusti. Kesän aikana oli taas koivet ja käsivarret venähtäneet. 

Kesäompeluksia

Blogi on viettänyt taas hiljaiseloa. Neuleita ei ole juuri valmistunut, tai ainakaan sellaisia joita olisi lupa vielä esitellä. Kangasvarasto on täydentynyt kesän aikana melkoisesti ja ompelu on viime aikoina houkutellut muutenkin enemmän. Suurin osa valmistuneista vaatteista pääsee suoraan käyttöön eikä niitä tule heti kuvattua. Osa vaatteista on ollut pesussa jo niin monta kertaa, että kangas on jo haalistuntu tai pahimmassa tapauksessas legginsseissä on polvessa reiät jo ennen kuin ennätän toimeentua kuvaamaan. Tässä nyt kuitenkin muutama kännykkäräpsy kesän aikana valmistuneista! 

Anti ja Toivo saivat samanlaiset t-paidat hyvin marinoituneesta paloautotrikoosta. Kankaassa ei ole yhtään elastaania ja kangas tuli silputtua jo viime kesänä. Vähän ne on naftit, mutta mieluisat. Vähän Badding-tyyliä, mutta raksalla välttää! 

Facebookin Saumanvara-ryhmän juhannuksen ompeluhaasteena oli ommella Verson Puodin lähettämästä yllärikankaasta (kuosi Vapaa kuin taivaan lintu) jotain itselle. Tehtävänantoon kuului myös jotain keltaista, jotain maksia ja mitähän muuta. Sain ujutettua mekkoon mukaan myös paketissa tullutta pompulanauhaa ja sattumalta samaan tilaukseen eksynyttä tismalleen saman väristä resoria. On keltaista. On maksia (tyttömäisyys). On taskut. On äidin varastoisa löytynyttä "jotain vanhaa" eli pitsinauhaa. On puhvihihat. Ja on se ihana! Kangas oli sellaista, jota en olisi itse tullut tilanneeksi, mutta kovin mieluinen mekosta tuli. Ompeluhaasteen tarkoitus eli haastaa itsensä ylittämään rajoja onnistui siis! 

Tylsässä kimppakuvassa mukana juuri valmistunut imetyspaita kälylle Ikasyrin SuttuPitsii-trikoosta sekä pyykkinarulta kuivumasta napatut esikoisen jätskipaita ja keskimmäisen kiiltokuvamekko. Pitäisi kai olla tyytyväinen, kun valmistuneet vaatteet napataan heti käyttöön?!

Tyttären mekossa ja pojan paidassa käytin muuten ensimmäisiä kertoja Janomen kantinkääntäjää resoreiden ompelussa. On se vaan kätevä!

Askareita

Joinakin päivinä pyykinpesu ja silitys ovat nautinto. 

Muuttohässäkän keskellä tulin tilanneeksi trikookankaita omia vaatteita varten. Ihaniahan nämä ovat, mutta tiedä nyt sitten milloin nämä vaatteksi muotoutuvat. Viimeaikaiset ompelukset olen pakannut suoraan kesävaatteiden joukkoon ja kuvaan ne ehkä sitten joskustaina. Sitten kun kesä tulee? 

Kuvassa Ikasyrilta SuttuPitsii (keltainen ja harmaa jäivät kummittelemaan) ja Pehemiältä harmaata Pitsiä. 

Muutaman projektipussinkin olen saanut ommeltua. Kissapussi on Boxie Pouchin ohjeella ommeltu, jämäpalasta mahdollisimman suuri, joten ylimmät kissat ovat päättömiä. Vetoketjukin on ehkä 80-luvulta. Pelastin sen kuvaan sohvalta kaksosten alta... Turkoosi pallokuvioinenpussi eläinkuvioisella vuorilla ja pellavainen raidallinen ovat menossa Joensuulaisten vaihtolaatikkoon parin lankakerän kanssa. Pelkkä pallokuvioinen jää itselle. 

DVD:t laatikoissa ja myöhään illalla ennätin neuloa pari kerrosta Casual Lacea. Pitsi ja raglanlisäykset vaativat aivotoimintaa, jota ei viime aikoina ole ollut. Ainakaan illalla.

 Huomenna sitten blogiarvonta. Muistakaahan osallistua! Luvassa visertävää yllätystä! ;)

Iitan kyökissä

Kirsten Kapurin suunnittelema Ida's Kitchen Hat oli houkutellut jo pitkään ja kun sain ohjeen SYTtinä Tui:lta, niin eihän siinä muu auttanut kuin laittaa pipo puikoille!

Tämän vuoden tavoiteena on ollut neuloa mahdollisimman paljon oman lankavaraston langoista ja sekä Ravelryn että ihan fyysisen neulekirjaston ohjeista. Lankana käytin Cascade 220:n jämiä ja vielä korkkaamattomia vyyhtejä sopivissa väreissä. Ihan täysin mieleni mukaisia lankoja ei varastosta löytynyt, mutta alkuperäisen ohjeen seitsemää sorttia kuitenkin.

En nyt tiedä, tuliko tästä keski-ikääntyvän tätylin wannabe-hippipipo vai ihan cool ja eri hieno. Omasta mielestä jälkimmäistä. Pipon korkkaus kirjastoreissulla ei saanut aikaan kirjastontädissä naurunpyrskähdyksiä, mutta toisaalta olen tainnut siellä asioida joskus kuollut kala päässä, joten se e ehkä kerro mitään.

Neuloin pipon ohjeen suositusta reilusti pienemmillä puikoilla. Pipo venähti kastelussa ja on nyt sopiva, mutta ehkä haluaisin vielä sellaisen ihan lörppämallisen pipon. Jos vaikka vähän vähemmillä väreillä? Oliivinvihreä houkuttaisi, mutta ne on oikeastaan varattu villatakkiin. Harmaata, valkoista ja..? Hatusta lisää Ravelryssä.

Siinä missä nuori empi, on vanhassa vara parempi!

Old Romance -neuletakki valmistui, vaikka olihan siinä tikuttamista, sillä tahti oli välillä hurjaa kerros per vuorokausi. Neulomiseen on taas ollut vaikea löytää aikaa. Toisaalta se viisi minuuttia tai vartti päivässä piristää ja on sitä "omaa aikaa", jota on muuten niin hankala saada. Yöimetykset jatkuvat vielä toisella kaksosella, joten illastakaan ei voi kamalasti napata aikaa, jotta saa riittävästi unta.

Mutta onneksi näistä harvoista valmistuvista neuleista tulee ihania ja täydellisiä! Kuvat nyt ovat surkeaa kännykkäkameraräpsyjä. Kamera, vanha pokkari, on rikki (kissa pudotti keittiön tason päältä), eikä uuteen ole varaa. Lankana neuletakissa on Louhittaren Luolan Väinämöinen munakoison värisenä ja pitsiosuudet neuloin itsevärjätystä BFL-sukkalangasta. Väinämöiset ostin Tinttamarellista ja alunperin niitä tuli varaston viimeiset kolme kappaletta ja pyysin Pirreltä lisää varaston täydentyessä. Hyvin palveleva lankakauppias soitteli perään, ja arveli uuden erän olevan selvästi eriväristä, joten pyysin lähettämään viisi (aina voi neuloa huivin tai sukat..) ja että palauttaisin edelliset langat. Langoille tosin löytyi samalta kylältä ottaja ja langat neuloituivat jo puseroksi Iikun toimesta. Eipä tarvinnut siis lähetellä lankoja postissa, kätevää!

Kannatti taas neuloa mallitilkku ja blokata se ja valita koko hartioiden eikä rinnanympäryksen mukaan. Mallitilkussa tiheys ennen pesua oli hieman tiheämpää kuin ohjeessa, mutta kostutus ja venyttely auttoivat oikean tiheyden saavuttamiseen. Puikkokokoa sai tuttuun tapaan pienentää.

Old Romance oli mielenkiintoinen neulottava poikkeavan rakenteensa vuoksi. Ensiksi neulottiin hihojen pitsikaitaleet ja kaitaleiden reunoista poimittiin silmukat hihoja ja takakappaletta varten. Ja samoin sitten etupuolella. Hihojen alasauman silmukoin neulomalla. Sitten loput silmukat laitettiin samalla puikolle ja neulottiin helmaa riittävän pitkään. Minun tapauksessa ohjeen mukainen mitta ei ollut tarpeeksi, joten jatkoin niin kauan kuin kolmatta kerää riitti. Lopuksi neulottiin hihansuun joustimet ja pääntien ja etureunojen joustin. Joustimet neuloin ohjeesta poiketen 1 o kiertäen, 1 n -joustinta, koska mielestäni siitä tulee kauniimpi, mutta kuitenkin hillityn huomaamaton. Ohjeen mukainen pituus kainalosta helmaan oli 47 cm plus parin sentin joustin, mutta omalle neuletakille tuli pituutta reilusti takapuolen yli.

Värivalintaa pohtiessa mietin, miten paljon minulla on neuletakkiin sopivia vaatteita. Arvelin, ettei kovin paljon. Mutta kylläpäs vaan löytyi sopivia asuideoita, ja tästä puuttuvat kokonaan mustat tunikat ja legginssit ja mustat mekot...

Kupla-lapaset

Sain reilu vuosi sitten Portti-tuliaisina just sitä oikeaa ja alkuperäistä yhdistelmää Pohjan Akkaa Kupla-lapasia varten.

Ja Kuplathan siitä langasta piti neuloa. Malli oli houkutellut jo sen ilmestyttyä, mutta vasta nyt sain mallin puikoille. Kuplia oli hauska neuloa, lanka oli ihanaa ja täydellisen väristä, mutta lapasten malli ei ihan iskenyt. En tykännyt lapasten kärjistä yhtään ja mallikin oli oudon leveä. Meinasin jo purkaa koko lapaset tai antaa ne jollekin toiselle.

Kastelu teki kuitenkin ihmeitä ja lapaset kaventuivat ja pidentyivät hieman venyttelemällä. Ja kädessä ne eivät näytä ollenkaan niin hassuilta.

Kyllä minä näihin sittenkin tykästyin!

Malli: Neulovan Nartun Kupla
Lanka: Luohittaren Luolan Pohjan Akka, väreissä antiikki ja sammal, menekki yhteensä 72 g
Puikot: 3,5 mm

Lady Marple

Olen katsellut Lady Marplea jo kauan sillä silmällä. Romanttinen matka Nepaliin teki suhteestamme totta. Tässä ensimmäinen parisuhdeselfiemme:

Ja toinen, vähän vapautuneesti ihan levällään:

Kyllä, hän on lämmin ja rakastettava!

Kuvat taattua kännyräpsylaatua, mutta ei tuo nelivuotiaskaan suostunut ottamaan kuin yhden päättömän kuvan:

Malli: Lady Marple, neulottu xl-koon silmukoilla l-kokoiseksi tiukemmalla neuletiheydellä
Lanka: Drops Nepal, 65 % villaa, 35 % alpakkaa, menekki 655 grammaa väri 2923
Puikot: 4,5 mm ja 4,0 mm