Podcastin jakso 13 ja pellavahame

Podcastin 13. jakso on katsottavissa nyt. Luvassa mm. synttäriarvonnan voittaja sekä valmistuneiden töiden esittelyä.

Heidin neulehöpinät- podcastin innoittamana päätin vihdoin neuloa itselleni kesähameen pari vuotta marinoituneista Dropsin Bomull-Lin pellavalangoista. Ohjeen otin Dropsin sivuilta, mutta en tietenkään voinut neuloa sitä ohjeen mukaan helmasta alkaen. Loin vyötärön silmukat väliaikaisaloituksella varapyöröpuikon kaapelille, jätin odottamaan ja neuloin vyötärökaitaleen taitteen. Näin sain kätevästi yhdistettyä odottavat silmukat neuleen silmukoiden kanssa suoraan pyöröpuikolta eikä silmukoita tarvinnut ommella neulalla tai siirrellä apulangalta puikolle. Sitten vaan posottelin lisäten silmukoita ohjetta soveltaen. 

Ensimmäinen aloitus hameesta oli aivan liian suuri, joten päädyin pienempään kokoon. Puikot minulla oli reilusti pienemmät kuin ohjeessa, koska halusin tarpeeksi tiiviin neulepinnan. Tiheämmästä neuleesta johtuen ohjeessa annettu lankamäärä ei aivan riittänyt, vaan lankaa meni kerä enemmän. Ja sekin loppui päättelykerroksella! Vaan ei hätää, onneksi lankavarastosta löytyi tarpeeksi lähellä ollutta Dropsin Parisia petrolinsinisenä ja päättelin muutamat loput silmukat sillä. Tarkkaan katsoessa värin erottaa, mutta jos ei tiedä etsiä, niin täydestä menee! 

Ja hameesta tuli ihana! Lanka oli kamalaa neulottavaa, hirvittävän kovaa ja paperinarumaista, halkeilevaakin. Mutta kylvyn jälkeen tästä tuli uusi lempivaate! 

Pellavahame (Ravelryssä I am the Sky)
Lanka: Drops Bomull-Lin sininen 450 g
Puikot: 3,5 mm

Jo aiemmin valmistuneena neuleena esittelen nyt tyttärelle kevätjuhlii lämmikkeeksi neulomani boleron. Ohje on muutama päivä sitten syöpään menehtyneen Anadiomenan eli Elena Nodelin Summer Days. Taattua laatua, todella hyvin ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu ohje ja loppuun asti mietityt yksityiskohdat. Lankana bolerossa on tyttären heräteostos parin vuoden takaa, eli Tokmanneilla myynnissä ollut Nako Moonlight. Silkkaa tupperwarelammasta ja kovahkoa kimalletta. Mutta tytär tykkää. Napitkin löytyivät omasta varastosta, taitavat olla jotkin äidin nappikätköstä napatut jostain vaatteesta puretut. 

Summer Days (rav)
Lanka: Nako Moonlight 80 g
Puikot: 3,0 mm

Tyttö idästä

Ravelryn HC-neulojien ryhmässä järjestettiin tammi-maaliskuun aikana KAL Veera Välimäen neuleohjeista. Päädyin neulomaan East Coast Cardiganin kaapissa noin kuusi vuotta marinoituneesta Wollmeisen Puresta. Langan väri on Ebenholz ja se on todella kauniin tummanruskeaa. Vyyhdillä tosi tylsän näköistä, mutta neulepintana upeaa.

Neuletakissa on pitsinen kaarroke. Pitsikuvio meni ohjeessa hassusti epäsymmetrisesti, mutta yritän olla välittämättä siitä. Neuloin takista hieman ohjeen mukaista pidemmän ja lankaa kului siksi hieman neljättä vyyhtiä. Tykkään tosi paljon!

Malli: East Coast Girl, suunnittelija Veera Välimäki

Lanka: Wollmeise Pure, 495 g

Puikot: 3,0 mm

Napit: en muista mistä, ehkä Lyanwood?

Anna Karenina rekiretkellä

Ennen joulua julkaisin pari ilmaista sukkaohjetta, Anna Karenina -sukat Ullassa ja Rekiretki-sukat Ravelryssä. Molemmat ovat pitsiset, Anna Kareninat fingering-vahvuista lankaa ja Rekiretket sport-vahvuista, Nallesta neulottu. Linkit sukkien ohjeisiin löydät kuvateksteistä. 

Malli: Anna Karenina (rav)
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri Eiku
Puikot: 2,25 mm

Anna Karenina -sukissa on pitsineuletta myös kantalapussa. Ohjeessa on yhteensä kolme erilaista pitsineulekaaviota, joten tarkkana saa olla. Sukkien työnimi paskasukat tai itsemurhasukat (purkamisesta johtuen) kertovat paljon. Mutta kivat ja kauniit niistä tuli. Violetit pidin itselläni, mutta pinkin annoin lahjaksi kaverilleni. Pinkeissä pitsineule päättyy jo aiemmin ja se miellyttää omaa silmääni enemmän. 

Malli: Anna Karenina
Lanka: itsevärjätty
Puikot: 2,25 mm

Suomalaisten neulepodcastaajien joulukalenteria varten suunnittelin pikaisesti helpot pitsineulesukat. Lankana on Novitan Nalle. Sukissa on pitsineuleraita keskellä ja sivuilla pitsiset palmikot. Neuloin sukista tarkoituksella itselle liian isot ja annoin ne lahjaksi. 

Malli: Rekiretki (rav)
Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen
Puikot: 2,5 mm

Pitkä jouluinen rosollipostaus

 Ihan vaan muutama joululahja tuli tehtyä. Aina ajattelen, että tänä vuonna en sitten tee itse, vaan ostan valmiina ja pääsen helpommalla. Sitten kuitenkin tulee idea, toinen ja kolmas ja lopulta huomaan olevani keskellä keskeneräisten joululahjakäsitöiden kasaa ja joulu kolkuttelee ovella. Luvassa siis pitkä sillisalaatti viime aikojen tekemisiä. 

Mutta ensiksi tärkeimmät, eli oman pesueen jouluvaatteet. Alkuun yhteiskuva koko katraasta. Isoveli on juuri ennen kuvan ottamista itkettänyt siskoa. Kuvattavana oleminen on vaikeaa, tämä taisi olla suurin piirtein paras kuva kymmenestä otetusta. Onneksi ei enää tarvitse ajatella filmin kulumista... 

Aaron ja poikien paidat on PaaPiin hiekanväristä Talvi-trikoota. Lisänä sinne tänne aplikoituja punaisia tonttuhattuja. Kaava joku Ottobren peruspaidan kaava ja koko 134 cm.

Venlan mekko on myös parin vuoden takaissesta Ottobresta, en muista mallia. Aika leveä on. Lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Hihoihin olisi saanut laittaa enenmmänkin. Ehkä lisään myöhemmin resorit, jotta menee pidempään (ja kun leveys alkaa olla sopiva..)

Itselle tein mekon Ikasyrin Suttupitsii-trikoosta. Viimeinen kaksoisneula oli kummasi katkennut neulatyynyssä ihan itsekseen ja juuri jouluaaton attona. Niinpä ompelin kääntet väliaikaisesti tavallisella ompeleella. Korjaan kunhan jatkan. Ruma se on noin, mutta sainpahan jotain vaatetta jouluksi! 

Ja sitten niitä lahjoja. Mekotettavia tyttöjä oli muutama. Kankaina Aurinkopeuraa, Persikanväristä Siiriä ja Myyryä sekä violettia Sammalpolkua. Pari eri kaavaa, koot 98-116 cm.

Poikiakin lahjottavista löytyy. Yläkuvassa PaaPiin Vintage autot, harmaan koko 128 ja petrolin 122 cm. Alakuvassa traktoridigitrikoota ja työkoneita muitaakseni Jyväskylän kangaskaupasta eli entisetä Kestovaippakaupasta. Näissä koot 86 cm ja 110 cm. 

Suvun vielä hetken uusin tulokas sai bodyn (koska jännästi se viikkoa ennen joulua aloitettu villahaalari ei ennättänyt valmiiksi). Koko 74 cm ja kangas en muista mistä, kaupanpäällispalanen, joka oli juuri omiaan vauvan bodyyn. Tämä meni pojalle, mutta värityksen puolesta aika unisex. 

Ja muutama pipo tuli tehtyä. Aurinkopeuraa kaverille ja kummilapsen äidille ja Pehemiän ihanaa Babushka Roses-trikoota mustapohjaisena esikoisen opelle. 

Joululahjkoiksi neuloin yhteensä kolmet Kupla-lapaset, tässä kuvissa niistä kahdet. Viime vuonna neulotut omat ovat alun pettymyksen jälkeen osoittautuneet varsin ihanaksi käytössä. Lapasiin käytin varastosta löytyneitä Dropsin Karisma-lankoja. Ehkä pitää tehdä vielä itselle yhdet, punavalkoiset vaikka? 

 Pikkuveli sai kynsikkäät. Ohje oli joku Ravelryn ilmaisohje, mutta jouduin kovasti poikkeamaan siitä. Peukalon jälkeen olisi pitänyt neuloa vain n. viisi kerrosta ennen pikkusormen kohtaa. Ei olisi sopinut edes omaan käteen, saati melkein parimetrisen pikkuveljen!  Lankana Fabel. 

Sitten lapaset miehelle ja itselle. Miehen lapaset seiskaveikan jämiä. Omat lapaset jesaria ja ne on aloitettu viime joulun aikoihin. Lapasen tekeleet sujahtivat muutossa johonkin epämääräiseen lankapussiin ja muistin ne vasta vähän aikaa sitten. Toinen lapanen valmistui nopeasti, koska onneksi olin kirjoittanut silmukkamääriä muistiin. Näistä piti tulla ohje Ullaan, mutta päädyin neulomaan hieman monimutkaisemman mallin samalla idealla. Mutta sen näette sitten seuraavassa Ullassa helmikuun lopussa. 

Osallistuin Facebookin ompeluaiheisen ryhmän yllätysompeluun, jossa tilasimme pätkän kangasta tietämättä etukäteen millainen kangas tulee olemaan. Sika säkissä siis. Kangasta odoteltiin monta kuukautta ja ensinäkemältä kangas oli aivan kamala. Hirveä sillisalaatti ja tarkoitus oli ommella kankaasta jotain kivaa itselle. Ensimmäinen ajatus oli yöpaita tai pitkät kalsarit. Sitten Marimekko-tyylinen leveä tunika taskuilla. Paitsi että en ole yhtään Marimekkoihminen. Lopulta päädyin tekemään kankaasta hameen ME&I:n hameesta ideaa ottaen. Helma on hieman levenevä ja vyötäröllä on korkea kaksinkertainen trikookaitale. Tuli kiva! Kuvissa hame on ilman helman käännettä, koska uudet kaksoisneulat katkenneen tilalle eivät vielä olleet ennättäneet tulla postissa. Kuvittele siihen siis kapea käänne kaksoisneulalla tikattuna.  

Tässä hame vielä takaa. Leikkaisn kankaan tarkoituksella siten, etteivät violetit osuudet tulleet kohdakkain. Nyt hame näyttää ikään kuin neljästä kaitaleesta ommellulta. Eikä tuo lohipersikka ole enää niin paha. Hametta voi pitää kummin päin tahansa, ellei välttämättä halua lohipersikkaläikkää peppua korostamaan. Lopputulos yllättävän kiva, saattaa jopa tulla uusi suosikkivaate. Hame yhdistyi yllättävän kivasti moneen vaatekaapin yläosaan. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut!

Vielä viimeisimmäksi esikoisen uusi paita. Kangas on Tyyne-Esteriltä tilattua Minions-digitrikoota. Aaro suunnitteli itse värityksen. Kaava on taas jokin Ottobresta otettu. Takakappale on mustaa ja nuo olan mustat palaset korostavat kivasti koululaisen kovasti leventyneitä hartioita. Minne se äidin pikkupoika katosi? 

The Doodler

Osallistuin loppysyksystä Stephen Westin mysteerihuivi-KAL:iin. Ja kun Westiä neulotaan, sitä tehdään sitten täysillä. Langoiksi valitsin omalta mukavuusalueeltani Väinämöisen okrankeltaisen Antiikin ja  petrolinsinisen Valaan laulun ja näiden pariksi vähän vieraamaan, alunperin tyttären villatakkiin kaavaillun pinkin Ärjyn. Huivia neuloessa monilla oli ongelmia langan riittävyyden kanssa, mutta minä tarvitsin vain muutaman metrin lisää pinkkiä lankaa. Ilmeisesti käsialani ei nyt sitten olekaan niin kovin löysä, kuten olen luullut, koskapa huivistakin tuli muihin verrattuna pienehkö. No, riittävän suuri kuitenkin, että sen saa huivineulan avulla pysymään paikoillaan. Siipiväli on noin 150-160 cm.

Iih! Lumituisku yllätti! 

Huivia oli hauska neuloa, puudutus iski ainoastaan i-cord-päättelyssä. Tosin välissä oli liki kuukausi, etten neulonut huivia joulu(lahja)kiireiltäni. Värit näyttävät kivalta yhdessä, eikä Väiski kutita minua. Kyllä tästä taisi käyttöneule tulla!

Huivissa on kauniita yksityiskohtia. Alun simpuukamainen muoto on kaunis ja raidat korostavat sitä. Yläreunan suolipalmikoksi ristitty reunus asettui kivasti kostutuksessa, eikä enää ole liian muhkea. Alareunaan neuloin hörsylät, koska tähän nyt vaan piti saada ympättyä kaikki mitä ohjeessa oli. Huivin reunuksissa kiertää i-cordia, joten huivi on todella viimeistellyn oloinen. Mutta ei kiitos i-cord-päättelyä nyt ihan vähään aikaan! Jos seuraavaksi hyökkäisin Loistavien niittyjen pariin, niin saisin ehkä vähän pienennettyä keskeneräisten neuleiden kasaa. 

Playful Stripes

Joululahjoja neuloessa voi kätevästi samalla esitellä syksyn aikana valmistuneita käsitöitä.

Playful Stripes -neuletakin ohje on lankoineen ollut odottamassa puikoille pääsyä jo reilun vuoden ellei kaksi. Onneksi tuli varattua pääväriä reilusti! Nyt oli viime hetket neuloa tämän ohjeen mukaan, sillä jouduin pitkälle viisveelle valitsemaan ohjeen suurimman kuusivuotiaan koon. 

Tietenkin joutuin muokkaamaan ohjetta neuloessani, lisäsin reilusti pituutta sekä vartaloon että hihoihin ja neuloin hihat pyörönä. Ihan kiva ohje, mutta langanpäitä tuli liikaa pääteltäväksi. Liukas merinosilkki (Dropsin ja Sublimen) ei ollut  kaikkein kiitollisin lanka siihen hommaan. 

Takista tuli kastelun jälkeen reilu, kuten epäilinkin. Toisaalta tyttö viruu silmissä, joten eipähän käy ihan heti pieneksi. Piste i:n päälle olivat Etsystä Buttons by Robinilta ostetut perhosnapit.

Malli: Playful Stripes (rav)

Lanka: Drops Baby Merino ja Sublime Baby Cashmere Merino Silk yht. 290 g

Puikot: 3,0 ja 3,25 mm

Neuletakista tuli niin mieleinen, että se olisi laitettu heti raksalle. Jostain syystä en antanut lupaa. 

Hämis

Koulun vanhempainyhdistys järjesti lokakuussa koko perheen Halloween-tapahtuman, jonne lupauduin Touko-Poukoksi askarteluttamaan lapsilla lepakot. Hankalinta hommassa oli se, että myös aikuisten oli määrä pukeutua naamiaisasuun. Ei löydy kotoa. En osta kertakäyttöön. En varmaan ompele yhdessä illasas, varsinkaan kun sopivaa kangasta ei ollut varastossa.

Päädyinaskartelumuuvit salliviin  tavallisiinmustiin vaatteisiin ja nepparilla olalle kiinnitettävään hämähäkkiin. Ravelryä selaamalla ohjeita löytyi useampikin kiva. Valitsin niistä yhden ja aloin virkata.

Lanka oli ilmeisesti jämäkerä 7 velljestä. Mustaa villasekoitetta kumminkin. Vartalon täytin mustalla trikoosilpulla ja i-cordina neulottujen jalkojen täytteenä on punaiset piipunrassit. Vielä napit silmiksi, niin se oli siinä! 

Kuvaaminen tosin oli hieman pelottavaa. 

Siinä missä nuori empi, on vanhassa vara parempi!

Old Romance -neuletakki valmistui, vaikka olihan siinä tikuttamista, sillä tahti oli välillä hurjaa kerros per vuorokausi. Neulomiseen on taas ollut vaikea löytää aikaa. Toisaalta se viisi minuuttia tai vartti päivässä piristää ja on sitä "omaa aikaa", jota on muuten niin hankala saada. Yöimetykset jatkuvat vielä toisella kaksosella, joten illastakaan ei voi kamalasti napata aikaa, jotta saa riittävästi unta.

Mutta onneksi näistä harvoista valmistuvista neuleista tulee ihania ja täydellisiä! Kuvat nyt ovat surkeaa kännykkäkameraräpsyjä. Kamera, vanha pokkari, on rikki (kissa pudotti keittiön tason päältä), eikä uuteen ole varaa. Lankana neuletakissa on Louhittaren Luolan Väinämöinen munakoison värisenä ja pitsiosuudet neuloin itsevärjätystä BFL-sukkalangasta. Väinämöiset ostin Tinttamarellista ja alunperin niitä tuli varaston viimeiset kolme kappaletta ja pyysin Pirreltä lisää varaston täydentyessä. Hyvin palveleva lankakauppias soitteli perään, ja arveli uuden erän olevan selvästi eriväristä, joten pyysin lähettämään viisi (aina voi neuloa huivin tai sukat..) ja että palauttaisin edelliset langat. Langoille tosin löytyi samalta kylältä ottaja ja langat neuloituivat jo puseroksi Iikun toimesta. Eipä tarvinnut siis lähetellä lankoja postissa, kätevää!

Kannatti taas neuloa mallitilkku ja blokata se ja valita koko hartioiden eikä rinnanympäryksen mukaan. Mallitilkussa tiheys ennen pesua oli hieman tiheämpää kuin ohjeessa, mutta kostutus ja venyttely auttoivat oikean tiheyden saavuttamiseen. Puikkokokoa sai tuttuun tapaan pienentää.

Old Romance oli mielenkiintoinen neulottava poikkeavan rakenteensa vuoksi. Ensiksi neulottiin hihojen pitsikaitaleet ja kaitaleiden reunoista poimittiin silmukat hihoja ja takakappaletta varten. Ja samoin sitten etupuolella. Hihojen alasauman silmukoin neulomalla. Sitten loput silmukat laitettiin samalla puikolle ja neulottiin helmaa riittävän pitkään. Minun tapauksessa ohjeen mukainen mitta ei ollut tarpeeksi, joten jatkoin niin kauan kuin kolmatta kerää riitti. Lopuksi neulottiin hihansuun joustimet ja pääntien ja etureunojen joustin. Joustimet neuloin ohjeesta poiketen 1 o kiertäen, 1 n -joustinta, koska mielestäni siitä tulee kauniimpi, mutta kuitenkin hillityn huomaamaton. Ohjeen mukainen pituus kainalosta helmaan oli 47 cm plus parin sentin joustin, mutta omalle neuletakille tuli pituutta reilusti takapuolen yli.

Värivalintaa pohtiessa mietin, miten paljon minulla on neuletakkiin sopivia vaatteita. Arvelin, ettei kovin paljon. Mutta kylläpäs vaan löytyi sopivia asuideoita, ja tästä puuttuvat kokonaan mustat tunikat ja legginssit ja mustat mekot...

Lapsille valmistuneita

Uutta putkeen heti edellisen postauksen perään. Luvassa lastenneuleita.

Rakastan Elena Nodelin eli Anadiomenan neulemalleja! Ohjeet on kirjoitettu todella selvästi ja ovat sekä äidin että tyttären mieleisiä. Kuvassa vasemmalta myötäpäivään Rays of Gold Dropsin Merino Extra Finesta, My Honey (jälleen kerran) Dropsin Muskatista, Twirly Girly Novitan Butterflysta ja alimpana viime kesänä neulottu mysteerineule Ohh Summer Novitan Bambusta.

Tyttöjen neuleita on mukavampi  tehdä ja kivoja malleja enemmän tallella, mutta eivät meillä pojat aivan osattomiksi jää. Wonder Years -neuletakit kaikille, lankana Cascade 220.

Ja vielä sekalaista lastentilpehööriä. Isoimmassa kuvassa Owl Obsession -vauvanpeitto kaverin vauvalle, lankana pestävä ja kestävä, vaan ei kovin pehmeä 7 veljestä, Quynn -hattuja Noro Kureyonista tyttärelle ja kaksosille, esikoisen kaverin synttärilahjana Pirate Parrot, sekä muutamat lapaset.

Toukotöitä

Lankatarhassa on palattu ompeluhuumasta neuleiden pariin. Ompeluhommat ovat siitä mukavia, että niissä valmista syntyy nopeasti. Tosin se tarkoittaa sitä, että kaksoset nukkuvat päiväunensa yhtä aikaa ja että joka tapauksessa saan harraastaa stepaerobiciä ylä- ja alakerran välillä. Neuleet valmistuivat hitaammin, mutta koska ne lojuvat kotoisasti sohvalla, on helppo neuloa silmukka tai kaksi silloin kun ennättää. 

Toukokuisten SSH-sukkien testineulonta saa nyt jäädä pariksi päiväksi odottamaan, koska huomasin, että muskari loppuu pian. Muskarin opesta on tullut meidän lapsille tärkeä ja hänen lopettaessa ajattelin lahjoa häntä vähän isommin. Tulossa on alpakkainen Leftie saajan lempiväreissä. 

Puikoilla olisi myös sukat käsinkehrätystä, Dreambird alpakasta ja Noron sukkalangasta ja marinoitumassa Featherweight Cardigan ja Irish Diamond Shawl ja yksi puuvillainen
Pamuya. Ja näköjään itselle lapaset ensi talveksi. Jotta olisihan noita...

Olenkohan minä ainoa, jolla on ristiriitainen olo blogien mainostamisesta? Siis näistä yhteistyökumppanien arpajaisista ja piilomainonnasta? Vai olenko minä vain jokin muinaisjäänne? Ensi keväänä blogi täyttää kymmenen vuotta. Silloin luvassa arpajaiset, mutta silloinkin ihan itse ostetuilla palkinnoilla.

Tässä nyt olisi linkki blogiin, joka arpoo Novitan kanssa tarpeet virkattuun mattoon. Kun kerta osallistuminen vaati FB-tykkäystä tai linkkaamista. Että jos se blogin ainoa lukija haluaa käydä katsomassa? ;)

Onpahan kokeiltu..

Suuren sukkahaasteen huhtikuun haasteena oli kokeilla sukissa jotain erilaista kantapäätä. Viisveen poikasen jalka on kasvanut talven mittaan niin paljon, että päätin neuloa hänelle värikkäät sukat raidoittuvasta langasta. Ravelrystä olin bongannut kiinnostavalta vaikuttavan mallin Hat Heel-socks, joka on muuten julkaistu vuonna -09 Knittyssä. Muistan sen sieltä huomanneeni, mutta kummasti olivat painuneet unholaan. Onneksi oli SSH2013 ja hyvä syy etsiä erilaisia sukkamalleja! 

Sukkaan tulee nimensä mukaan erilainen kantapää, joka muistuttaa pipin kavennuksia. Tai lisäyksiä, sillä tässä tapauksessa sukan neulominen aloitetaan kantapäästä tai "pipon" päälaelta. Raidoittuvat langat tuovat kivasti esille kantapään rakenteen, mutta miksipäs ei voisi neuloa kantapäätä tai sen alkua jollain kivalla kontrastivärillä ja lopun sukan yksivärisenä! Mainio malli käyttää myös jämälankoja, koska langan jotuu katkaisemaan joka tapauksessa. Sukka aloitetaan siis neulomalla ensin kantapää ja "kiilakavennukset" ja sen jälkeen neulomalla joko varsi tai teräosa. 

Malli: Hat Heel (rav)

Lanka: Austermann Step Goleen (227), 32 g

Puikot: 2,0 mm puiset sukkapuikot

Ohjeessa on valmiit silmukkamäärät eri kokoihin, mutta kokoa on helppo muuttaa, kun ymmärtää miten sukka rakentuu. Ensimmäiset sukat neuloin kuitenkin täysin ohjeen mukaan ja valitsin kooksi "older child", koska arvelin sen sopivan isommalle lapselle, joka siirtyi juuri koon 30 kenkiin. 

Kantapäästä näytti ensiksi tulevan oudon suippo, mutta ihan nätisti se asettuu jalkaan ja näytti pyöristyvän neuleen edetessä. Pelkän kantapään mukaan koon arvioiminen oli hankalaa ja kun kiilakavennukset oli tehty, huomasin sukasta tulevan liian kapean poikasen jalkaan. 

Onneksi noita sukankuluttajia on kuitenkin sen verran, että käyttäjä löytyy. Jos ei neiti Uhmaiästä, niin sitten aikanaan Copystä ja Pastesta. Neuloin sukista noin koon 25 jalkaan sopivat. Neiti ei innostunut sukista, koska ne eivät olleet vaaleanpunaiset. Isoveli taas tuhersi itkua, kun hän ei saanutkaan lempivärisiä sukkia. 

Onneksi lankaa jäi. Onneksi taitaa tulla kesä ja Isoveli pärjää ilman villasukkia. Mutta onpahan kokeiltu.