Sew Many Dresses, Sew Little Time

Tilasin Facebookin Saumanvara-ryhmässä käydyn keskustelun innoittamana Tnaya Whelanin Sew Many Dresses, Sew Litle Time - the Ultimate Dressmaking Guide -kirjan. Minulla oli suuret odotukset ja täytyy tunnustaa, että ne täyttyivät. Kirja on pikaisen ensiselauksen perusteella ihana ja juuri sellainen, kuin odotin! 

Kirjan kaavoja yhdistelemällä ja muokkaamalla on mahdollista ommella yli 200 erilaista mekkoa. Sisälysluettelo antaa vihjeitä siitä, mitä kirja pitää sisällään. Eri vartalo-, pääntie-, hiha- ja hamevariaatioiden lisäksi kirjassa on myös vinkkejä kaavan sovittamiseen ja muokkaamiseen omalle vartalolle sopivaksi. 

Kaava-arkit sijaitsevat kätevästi omassa kauniissa pahvitaskussa kirjan lopussa. Ainoa miinus kirjalle tulee siitä, että kaava-arkkeihin ei ole merkitty kaavojen kohdalle kokoja. Ne joutuu siis itse laskemaan. Eri koot on sentään merkitty hieman eri sävyillä, koot 1-4 mustalla, 5-8 tummanharmaalla ja koot 9-12 vaaleanharmaalla. Ei kovin kätevää, mutta toisaalta itse ainakin joudun mittaaamaan sopivan koon kaavasta ja vertaamaan sitä omiin mittoihin, joten en usko tuon hirveästi haittaavan. Viivan seuraaminen on ehkä hieman hankalaa. 

Langan- ja kankaanostolakko meinaa hieman rakoilla, kun katselee näitä kesäisen ihania puuvillamekkoja. Kurkkaus lanka- ja kangaskaappeihin pitää kuitenkin pään kylmänä. 

Pitkä jouluinen rosollipostaus

 Ihan vaan muutama joululahja tuli tehtyä. Aina ajattelen, että tänä vuonna en sitten tee itse, vaan ostan valmiina ja pääsen helpommalla. Sitten kuitenkin tulee idea, toinen ja kolmas ja lopulta huomaan olevani keskellä keskeneräisten joululahjakäsitöiden kasaa ja joulu kolkuttelee ovella. Luvassa siis pitkä sillisalaatti viime aikojen tekemisiä. 

Mutta ensiksi tärkeimmät, eli oman pesueen jouluvaatteet. Alkuun yhteiskuva koko katraasta. Isoveli on juuri ennen kuvan ottamista itkettänyt siskoa. Kuvattavana oleminen on vaikeaa, tämä taisi olla suurin piirtein paras kuva kymmenestä otetusta. Onneksi ei enää tarvitse ajatella filmin kulumista... 

Aaron ja poikien paidat on PaaPiin hiekanväristä Talvi-trikoota. Lisänä sinne tänne aplikoituja punaisia tonttuhattuja. Kaava joku Ottobren peruspaidan kaava ja koko 134 cm.

Venlan mekko on myös parin vuoden takaissesta Ottobresta, en muista mallia. Aika leveä on. Lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Hihoihin olisi saanut laittaa enenmmänkin. Ehkä lisään myöhemmin resorit, jotta menee pidempään (ja kun leveys alkaa olla sopiva..)

Itselle tein mekon Ikasyrin Suttupitsii-trikoosta. Viimeinen kaksoisneula oli kummasi katkennut neulatyynyssä ihan itsekseen ja juuri jouluaaton attona. Niinpä ompelin kääntet väliaikaisesti tavallisella ompeleella. Korjaan kunhan jatkan. Ruma se on noin, mutta sainpahan jotain vaatetta jouluksi! 

Ja sitten niitä lahjoja. Mekotettavia tyttöjä oli muutama. Kankaina Aurinkopeuraa, Persikanväristä Siiriä ja Myyryä sekä violettia Sammalpolkua. Pari eri kaavaa, koot 98-116 cm.

Poikiakin lahjottavista löytyy. Yläkuvassa PaaPiin Vintage autot, harmaan koko 128 ja petrolin 122 cm. Alakuvassa traktoridigitrikoota ja työkoneita muitaakseni Jyväskylän kangaskaupasta eli entisetä Kestovaippakaupasta. Näissä koot 86 cm ja 110 cm. 

Suvun vielä hetken uusin tulokas sai bodyn (koska jännästi se viikkoa ennen joulua aloitettu villahaalari ei ennättänyt valmiiksi). Koko 74 cm ja kangas en muista mistä, kaupanpäällispalanen, joka oli juuri omiaan vauvan bodyyn. Tämä meni pojalle, mutta värityksen puolesta aika unisex. 

Ja muutama pipo tuli tehtyä. Aurinkopeuraa kaverille ja kummilapsen äidille ja Pehemiän ihanaa Babushka Roses-trikoota mustapohjaisena esikoisen opelle. 

Joululahjkoiksi neuloin yhteensä kolmet Kupla-lapaset, tässä kuvissa niistä kahdet. Viime vuonna neulotut omat ovat alun pettymyksen jälkeen osoittautuneet varsin ihanaksi käytössä. Lapasiin käytin varastosta löytyneitä Dropsin Karisma-lankoja. Ehkä pitää tehdä vielä itselle yhdet, punavalkoiset vaikka? 

 Pikkuveli sai kynsikkäät. Ohje oli joku Ravelryn ilmaisohje, mutta jouduin kovasti poikkeamaan siitä. Peukalon jälkeen olisi pitänyt neuloa vain n. viisi kerrosta ennen pikkusormen kohtaa. Ei olisi sopinut edes omaan käteen, saati melkein parimetrisen pikkuveljen!  Lankana Fabel. 

Sitten lapaset miehelle ja itselle. Miehen lapaset seiskaveikan jämiä. Omat lapaset jesaria ja ne on aloitettu viime joulun aikoihin. Lapasen tekeleet sujahtivat muutossa johonkin epämääräiseen lankapussiin ja muistin ne vasta vähän aikaa sitten. Toinen lapanen valmistui nopeasti, koska onneksi olin kirjoittanut silmukkamääriä muistiin. Näistä piti tulla ohje Ullaan, mutta päädyin neulomaan hieman monimutkaisemman mallin samalla idealla. Mutta sen näette sitten seuraavassa Ullassa helmikuun lopussa. 

Osallistuin Facebookin ompeluaiheisen ryhmän yllätysompeluun, jossa tilasimme pätkän kangasta tietämättä etukäteen millainen kangas tulee olemaan. Sika säkissä siis. Kangasta odoteltiin monta kuukautta ja ensinäkemältä kangas oli aivan kamala. Hirveä sillisalaatti ja tarkoitus oli ommella kankaasta jotain kivaa itselle. Ensimmäinen ajatus oli yöpaita tai pitkät kalsarit. Sitten Marimekko-tyylinen leveä tunika taskuilla. Paitsi että en ole yhtään Marimekkoihminen. Lopulta päädyin tekemään kankaasta hameen ME&I:n hameesta ideaa ottaen. Helma on hieman levenevä ja vyötäröllä on korkea kaksinkertainen trikookaitale. Tuli kiva! Kuvissa hame on ilman helman käännettä, koska uudet kaksoisneulat katkenneen tilalle eivät vielä olleet ennättäneet tulla postissa. Kuvittele siihen siis kapea käänne kaksoisneulalla tikattuna.  

Tässä hame vielä takaa. Leikkaisn kankaan tarkoituksella siten, etteivät violetit osuudet tulleet kohdakkain. Nyt hame näyttää ikään kuin neljästä kaitaleesta ommellulta. Eikä tuo lohipersikka ole enää niin paha. Hametta voi pitää kummin päin tahansa, ellei välttämättä halua lohipersikkaläikkää peppua korostamaan. Lopputulos yllättävän kiva, saattaa jopa tulla uusi suosikkivaate. Hame yhdistyi yllättävän kivasti moneen vaatekaapin yläosaan. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut!

Vielä viimeisimmäksi esikoisen uusi paita. Kangas on Tyyne-Esteriltä tilattua Minions-digitrikoota. Aaro suunnitteli itse värityksen. Kaava on taas jokin Ottobresta otettu. Takakappale on mustaa ja nuo olan mustat palaset korostavat kivasti koululaisen kovasti leventyneitä hartioita. Minne se äidin pikkupoika katosi? 

Vähän lisää ompelua

Eikä mitä, olenhan minä ommellut tänä syksynä enemmänkin. Tosin vain lastenvaatteita, jotka menevät suoraan käyttöön ja siksi unohtuvat raportoida.

Venla sai PaaPiin Pesue-kuosista mekon, johon tein taskut sivusaumaan. Taskupussin kangas on harmaata PaaPiin Herttasta, taitaa jopa yksi sydän olla sattunut näkösälle.. Leggsut myös itse ommellut, Kestovaippakaupan pilkkutrikoosta. 

Aaro sai dinosauruspuseron. Kangas digitrikoota jostain nettikaupasta. Housut viime syksyksi ommellut velourpöksyt. Ja huom! aplikointi esittää oravaa, ei kakkapökälettä! 

Antti ja Toivo samistelevat volkkaripaidoissa. Kankaan ostopaikkaa en muista, arvelisin Lasten Taikamaata tai Tyyne-Esteriä. Kangas ostettu alkukesästä, joten hyvin mahdollista, ettei sitä enää löydy. Poikien paidoissa koko 98 cm. Antille sopiva, Toivolle vähän reilu. Antilla jalassa ruskeat Aaron vanhat velourhousut, jotka on myös itse tehdyt. 

Sukulaisvauva sai lahjaksi kaksi settiä. Koko taisi olla 62 cm. Kaavana Ottobren Sausage Dog, jossa on kiva pääntie. Volkkarikangas tulikin esiteltyä jo edellisessä kuvassa. Harmaan bodyn kangas on PaaPiin Siiri Keinuu-trikoota.  

Ruskeissa housuissa vilahtaa PaaPiin nimikointinauha, josta olen leikannut lapun. Ostin FB:n Saumanvara-ryhmän innoittamana Lidlin leimasinsetin, jolla saa kätevästi nimikoitua lastenvaatteita ja painettua lappuun vaikkapa vaatteen pesuohjeet. Jälki ei ole mitään maailman siisteintä ja hienointa, mutta pesua muste on kestänyt kohtalaisesti. 

Syysompeluksia

Alkusyksystä ostin vinon pinon PaaPiin syksyn uutuustrikoita. Syksy ennätti jo vaihtua melkein talveksi ennen kuin ennätin ommella ensimmäistäkään kangasta vaatteeksi!

Ompelin itselleni Ottobren Autumn Mood -tunikan ruosteen värisestä Sammalpolku-trikoosta ja sille pariksi okrankeltaiset legginssit myös PaaPiin Spotty-kuosista. Kaapissa on vielä petrolia Sammalpolkua ja sukkien väristä päätellen sekin sopii legginssien pariksi. 

Taisin vahingossa käyttää tällä kertaa Autumn Moodista muokkaamatonta kaavaa, koska se ei oikein istu. No, rintamuotolaskokset olin tähänkin jo piirtänyt ja ihan käyttökelpoinen tuli.

Tytär ihastui Majapuun Lumikki-trikooseen ja sai siitä tunikan. Olisi kuulemma pitänyt ommella kesämekko... Kaverina pupulegginssit, kangas lienee Kestovaippakaupasta, ellen väärin muista. Molemmissa pituutta reilusti. Kesän aikana oli taas koivet ja käsivarret venähtäneet. 

Kesäompeluksia

Blogi on viettänyt taas hiljaiseloa. Neuleita ei ole juuri valmistunut, tai ainakaan sellaisia joita olisi lupa vielä esitellä. Kangasvarasto on täydentynyt kesän aikana melkoisesti ja ompelu on viime aikoina houkutellut muutenkin enemmän. Suurin osa valmistuneista vaatteista pääsee suoraan käyttöön eikä niitä tule heti kuvattua. Osa vaatteista on ollut pesussa jo niin monta kertaa, että kangas on jo haalistuntu tai pahimmassa tapauksessas legginsseissä on polvessa reiät jo ennen kuin ennätän toimeentua kuvaamaan. Tässä nyt kuitenkin muutama kännykkäräpsy kesän aikana valmistuneista! 

Anti ja Toivo saivat samanlaiset t-paidat hyvin marinoituneesta paloautotrikoosta. Kankaassa ei ole yhtään elastaania ja kangas tuli silputtua jo viime kesänä. Vähän ne on naftit, mutta mieluisat. Vähän Badding-tyyliä, mutta raksalla välttää! 

Facebookin Saumanvara-ryhmän juhannuksen ompeluhaasteena oli ommella Verson Puodin lähettämästä yllärikankaasta (kuosi Vapaa kuin taivaan lintu) jotain itselle. Tehtävänantoon kuului myös jotain keltaista, jotain maksia ja mitähän muuta. Sain ujutettua mekkoon mukaan myös paketissa tullutta pompulanauhaa ja sattumalta samaan tilaukseen eksynyttä tismalleen saman väristä resoria. On keltaista. On maksia (tyttömäisyys). On taskut. On äidin varastoisa löytynyttä "jotain vanhaa" eli pitsinauhaa. On puhvihihat. Ja on se ihana! Kangas oli sellaista, jota en olisi itse tullut tilanneeksi, mutta kovin mieluinen mekosta tuli. Ompeluhaasteen tarkoitus eli haastaa itsensä ylittämään rajoja onnistui siis! 

Tylsässä kimppakuvassa mukana juuri valmistunut imetyspaita kälylle Ikasyrin SuttuPitsii-trikoosta sekä pyykkinarulta kuivumasta napatut esikoisen jätskipaita ja keskimmäisen kiiltokuvamekko. Pitäisi kai olla tyytyväinen, kun valmistuneet vaatteet napataan heti käyttöön?!

Tyttären mekossa ja pojan paidassa käytin muuten ensimmäisiä kertoja Janomen kantinkääntäjää resoreiden ompelussa. On se vaan kätevä!

Askareita

Joinakin päivinä pyykinpesu ja silitys ovat nautinto. 

Muuttohässäkän keskellä tulin tilanneeksi trikookankaita omia vaatteita varten. Ihaniahan nämä ovat, mutta tiedä nyt sitten milloin nämä vaatteksi muotoutuvat. Viimeaikaiset ompelukset olen pakannut suoraan kesävaatteiden joukkoon ja kuvaan ne ehkä sitten joskustaina. Sitten kun kesä tulee? 

Kuvassa Ikasyrilta SuttuPitsii (keltainen ja harmaa jäivät kummittelemaan) ja Pehemiältä harmaata Pitsiä. 

Muutaman projektipussinkin olen saanut ommeltua. Kissapussi on Boxie Pouchin ohjeella ommeltu, jämäpalasta mahdollisimman suuri, joten ylimmät kissat ovat päättömiä. Vetoketjukin on ehkä 80-luvulta. Pelastin sen kuvaan sohvalta kaksosten alta... Turkoosi pallokuvioinenpussi eläinkuvioisella vuorilla ja pellavainen raidallinen ovat menossa Joensuulaisten vaihtolaatikkoon parin lankakerän kanssa. Pelkkä pallokuvioinen jää itselle. 

DVD:t laatikoissa ja myöhään illalla ennätin neuloa pari kerrosta Casual Lacea. Pitsi ja raglanlisäykset vaativat aivotoimintaa, jota ei viime aikoina ole ollut. Ainakaan illalla.

 Huomenna sitten blogiarvonta. Muistakaahan osallistua! Luvassa visertävää yllätystä! ;)

Leikkaa & Kopioi

Identtisten kaksospoikien vaatettaminen on hankalaa. Olisi kiva pukea pojat samantyylisesti, mutta kuitenkin niin, että heidät erottaa helposti toisistaan. Ei siis välttämättä tismalleen samanlaisiin vaatteisiin, mutta jokin yhteinen juju saisi olla, esim. samanlaiset housut tai samanlaiset, mutta eriväriset vaatteet. Meillä on paljon isompien sisarusten entisiä vaatteita, joita pääasiassa käytetään, mutta totta kai tulee välillä tehtyä ja ostettua jotain ihanaa.

Kuten nyt nämä viimeisimmän Ottobren 3/2013 t-paita ja kesäpökät. Koko 74 cm ja pojilla ikää 4 kk.

Kankaana paidassa on Sampsukasta ostettu Choo Choo-trikoo. Housut on ommeltu palikkakaavalla yhtenä kappaleena. Hieman aluksi epäilytti, mutta yllättävän kivat niistä tuli, varsinkin kun kankaana on hyvin laskeutuva Myllymuksujen bambujoustis. Samanlaiset pitää tehdä vielä turkoosina. Kätsyt housut, toimivat shortseina, kun lahkeet käärii ylös. Copy ja Paste ovat ekaa kertaa ulkona viltillä näin vähissä vaatteissa ja kylläpä oli kirkasta!

Lentsikkaa ja heppoja

Kevään ompelukärpäsen innoittamana tuli tilaitua vähän kankaita. Kaapissa on nyt mukava varasto (entisten tylsien lisäksi) ihania kankaita mm. Tinttamarellista, Sampsukasta, Royal-tuotteelta ja Lasten Taikamaasta. Sampsukan Onerva ei ennättänyt ilmestyä tilaukseen mennessä, joten se jäi hieman harmittamaan. Ehkä sitä pitää vielä käydä kipaisemassa paikan päältä.. 

Ensimmäiset kuviotrikoot pääsivät jo vaatteiksi asti. Poikanen tahtoi Lasten taikamaasta ostetusta lentokenttätrikoosta paidan ja päädyin ompelemaan jo valmiiksi piirretyillä kaavoilla. Viime syksyinen dinosauruspaita on osoittautunut suosikiksi. Eipä tätä lentsikkapaitaakaan olisi saanut pyykkiin laittaa.. 

Tytärlapsi sai  Tinttamarellin Dalaheppatrikoosta Ottobren Dreamland-tunikan koossa 104. Tein ihan ohjeen mukaan, mutta ehkä olisi pitänyt piirtää hieman pidempi helma ja pidemmät hihat, niin tuolle olisi ollut käyttöä pidempään. Resorikanttaukset tein ohjeen mukaan, mutta niistä tuli liian leveät. No, menettelee se näinkin. Silmun tekeminen oli uutta, mutta siihen löytyi hienot kuvalliset ohjeet Hannella-blogista.

Kuvan HM:n trikooleggareista meni molemmat polvet puhki pian kuvan ottamisen jälkeen. Pääsen paikkauspuuhiin..

Äidille ja tyttärelle

Blogihiljaisuuden aikana valmistui määrätön määrä pieniä neuleita (kuten niitä edellisessä postauksessa esiteltyjä sukkia), mutta nyt tuntuu, etten jokaista myssyä ja lapasta jaksa täällä esitellä. Esitellään vaan niitä uusimpia. Paitsi joululahjaneuleita. 

Tänä vuonna aloitin joululahjaneuleiden teon harvinaisen (lue: riittävän) ajoissa. Heinäkuussa. Jep jep. Tai oikeastaan jo maaliskuussa, kun aloin kehräämään lankaa erääseen lahjaan. Kaksi viime kuukautta olen neulonut vain lahjaneuleita, mutta eilen oli pakko aloittaa jotain itselle. Pipotilanne on surkea ja Me&I:n pinkki trikoopipo alkaa olla hieman liian kesäisen värinen marraskuun harmauteen. Pipoksi valikoituip itkään ihailemani ja simppeli Wurm.arvelin mallin olevan käytännöllinen ja tarpeeksi lämmin tuuliseen leikkipuistoon. Pipossa ei kuitenkaan vielä ole mitään esiteltävää, vain pari hassua kerrosta. 

Mutta onneksi on niitä vanhoja neuleita.. Keväällä innostuin neulomaan Veera Välimäen suunnitteleman Still Light-tunikan Wollmeisen ihanasta 100% merinovillasta. Vaikka neuletiheys oli paljon tiukempi kuin ohjeessa (minulla 29 ja puikot 2,5 mm, ohjeessa 26 ja puikot 3 mm) niin tunikasta tuli silti sopiva tai jopa hieman reilu. Kädentien aukko ja hihat ovat omaan makuun hieman liian leveät, varsinkin kun neuleen paino vetää hiha-aukkoa alaspäin. Kaventelin hihoja neuloessa ohjetta enemmän, koska ne olivat jo ohjeessa hirvittävän leveät.

Ohje: Still light

Lanka: Wollmeise 100% Merino Superwash värissä Flaschenpost, 3,8 kerää kokoon L

Puikot: 2,5 mm, tiheys 29 s/ 10 cm

Ainaoikein on ollut minulle inhokkineulepinta, mutta viime aikoina olen pikkuhiljaa siedättänyt itseäni sillä. Oikeastaan olen alkanut tykätä siitä. Varsinkin käsinkehrätyssä ja raidoittuvassa /kirjavassa tai semi-solidissa neulepinnassa se näyttää kivalta. Vyyhti Wollmeisen WD Die Austeria (=osteri) haki oikeaa mallia ja muotoutui lopulta Martina Behmin suunnittelemaksi Lintilla-huiviksi. Huivi sai nimen Terve, ja kiitos ostereista. Olen tykännyt huivista, lanka on ihanan pehmeää, röyhelöitä ei ole liikaa eikä liian vähän ja huivi on juuri sopivan pituinen. Tällä ohjeella tulee varmasti neulottua lisää!

 Ohje: Lintilla, Martina Behm

Lanka: Wollmeise 100% Merino Superwash värissä WD Die Auster

Puikot: 2,75 mm

Ihana tyttäreni kasvaa huimaa vauhtia ja uusia vaatteita tarvitaan jatkuvasti lisää. Kate Daviesin suunnittelemat Manu ja Mini Manu ovat pyörineet pitkään tehtävien listalla. Oma on vielä lankoina, mutta tyttären takki valmistui elokuussa. Lankana on Wollmeisen Twin, värinä Dornröschen (nimi sopii kuin nenä päähän!) ja nappeina Puputsin Puodin sydänkuvioiset Rakkaus-napit (jotka ovat kestäneet hyvin imeskelyä ja pureskelua..)

 Ohje: Mini Manu

Lanka: Wollmeise Twin, 1 kerä ja toisesta taskut

Puikot: 2,25 mm ja 2,75 mm

 Edellisissä kuvissa vilahtanut mekko ansaitsee myös tulla esitellyksi - on täällä jopa ommeltu jotain! Ohje on Ottobrelta ja kankaat kaapissa rapiat viisi vuotta marinoituneita. Yksinkertaisessa mallissa kankaan kuosi pääsee esille, takana on vetoketju ja vuorina puuvillabatisti.